mä en pidä ihmisistä
jotka joskus tunsin
sosiaalisuus on yliarvostettua
parhaat ideat keksitään yksin
sillä ihminen on yksilö
katson muualle kun ne
kävelee vastaan
en jaksa kiusaantuneita
katseita jotka syntyvät
kun ollaan tuttuja
vaikka ei tunneta
enää.
-
turistivirta velloo ahtailla kaduilla
samaa vauhtia virtaavat kivetysten purot
sadeviittoja saa kojuista kolmella eurolla
ja niissä lukee i love london
-
mä pidän susta koska osaat ajatella
ja silloin sulla on aina toi sama ilme
sä puhut hyvin ja fiksusti
ja välillä et mieti yhtään mitä sanot
mun on vaikea olla nauramatta sille
vaikka muut loukkaantuvat
koska et sä tarkoita pahaa kuitenkaan
-
en haluis puhuu rakkaudest
mut sä saat mut nauramaan
ja se on parasta mitä mulle on pitkää aikaa tapahtunu
Ostin reissusta taas pari uutta pelipaitaa kokoelmiini, ja päätin vihdoin esitellä (hitaasti mutta sinnikkäästi kasvavan) paitakokoelmani täälläkin. Tällä hetkellä keräilyihin kuuluu siis viisi paitaa, kaikki ulkomaanmatkoilta hankittuja. Kaikki paidat ovat enemmän tai vähemmän halpoja kopioita, virallisten hinnat pyörivät yleensä siinä seitsemän-kahdeksankympin tienoilla. Mulle riittävät aivan hyvin halvemmat versiot jotka eivät ehkä yksityiskohdilla ja laadulla loista mutta 10-30e hinnat sopivat kukkarolleni paremmin.
Tästä kaikki alkoi. Messin FCB-paita, ostettu viime kesänä Barcelonasta Camp Noun vierestä. Maksoin tästä kolmekymppiä, ja hieman tavallista korkeamman hinnan huomaa selvästi laadussa. Yksityiskohdat ovat tarkempia, numerot ja kirjaimet on painettu kankaaseen ja etupuolen logo on erillistä, kovempaa muovia.
Torresin Liverpool-paita, Lontoosta syyslomalla. Tämä oli kaikista paidoistani halvin, muistaakseni viisi tai seitsemän puntaa. Hintaa oli alennettu paidan "vanhennuttua" Torresin vaihdettua seuraa. Minua tämä seikka ei niin paljon haitannut, Liverpool on kuitenkin kannatuslistallani jonkin verran Chelseaa ylempänä, vaikka ei mulla mitään sinipaitojakaan vastaan ole.
Kun Agüeron Manchester City -paita, myös Lontoosta. Tämän eteen näin ehdottomasti eniten vaivaa, kolusin suurinpiirtein koko Lontoon läpi etsiessäni tällaista. Lopulta löysin etsimäni juna-aseman matkamuistokaupasta lähtöpäivänä. Ainoa kappale, juuri oikeaa kokoa. Hintaa tällä oli suurin piirtein 20 puntaa. Ei kovin laadukas, mutta ei sieltä huonoimmastakaan päästä.
Ja sitten päästäänkin uusimpiin hankintoihin. Cristiano Ronaldon maajoukkuepaita, ostettu Portugalista tietenkin. Vaikka Ronaldo ei kuulukaan ykkössuosikkeihini, niin halusin joka tapauksessa fiilistellä EM-kisoja Portugalinkin väreissä. Olin tämä päällä katsomassa yhden pelin portugalilaisen pikkukylän sporttipubissa, ja pakko myöntää että kokemus oli äärimmäisen hauska. Koko baari oli täynnä kovaan ääneen huutavia portugalilaispappoja, ja tuoleja viskeltiin ympäriinsä tuli maali sitten omille tai vastustajille. Maksoin tästä 12 euroa, ihan kohtuullinen hinta näin huonolaatuisesta paidasta.
Tämäkin on itse asiassa Portugalista ostettu, hintaa oli myös 12 euroa. Tehokäyttöön paita joutui kuitenkin vasta viikkoa myöhemmin Espanjan puolella, mm. aivan ihanassa rantabaarissa Espanja-Ranska -pelin kisakatsomossa. En tule ikinä unohtamaan sitä fiilistä mikä syntyi kun Xabin toinen maali sinetöi semifinaalipaikan. Tuntui että koko Espanja räjähti, ihmiset (minä mukaanlukien) hoilasivat "Yo soy españolia" aivan hurmiossa ja kaikki oli yhtä punakeltaista sekamelskaa. ♥ Vaikka Villa ei näissä kisoissa pelannutkaan ja seiskapaita oli varattu Pedrolle, oli mun mielestä silti ihan mukavaa osoittaa omat henkilökohtaiset "parane pian"-toivotukseni Davidille pitämällä paitaa. Villa on kuitenkin se ainoa ja oikea seiska.
Siinä olikin koko tämänhetkinen kokoelmani, ja lisää olisi tarkoitus hankkia aina kun kiva paita sattuu kohdalle. Tällä hetkellä toivelistalla ovat ainakin Xabi Alonson Real Madrid -paita, jota yritin huonolla menestyksellä löytää Madridista, Cescin Arsenal-paita, jota etsin jo syyslomalla Lontoosta ihan yhtä surkein tuloksin, sekä Messin maajoukkuepaita. Olisi myös mukava saada lisää Espanjan maajoukkueen paitoja, mm. Cescin ja Ikerin.
Eihän viime postauksesta olekaan kuin, öh, kolme kuukautta aikaa?
"Duermo poco, sueño mucho" on ollut ihan tarkoituksella tauolla, inspiraatio ei ole vain yksinkertaisesti riittänyt. Jotenkin tuntuu että mulla ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, tai jos on niin liian henkilökohtaista tänne laitettavaksi. En tykkää itse lukea mitään "joo siis tänää heräsin kello 10.38 ja sit totanoi olin kavereittenkaa shoppailees ja sit käytii mummol ja sitte menin mäkkii ja.." Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Päivittelen nykyään enemmän Twitteriä, sinne tulee vähän tuonkaltaista sepustusta, tapahtumien kommentointia ja Instagramin kautta kuvia. Ja kamalia retweet-huorauksia joista en ole kovin ylpeä. (Mutta hei, ne toimii! Sain kerran maininnan Ray William Johnsonilta, ja Instagramissa vaihdoin pari sanaa Carlota Fàbregasin kanssa. Joka on muuten tyyli- ja lifestyleikonini, suosittelen seuraamaan Carlotaa Twitterissä ♥)
Tämäkin inspiraatio iski vain ja ainoastaan siitä syystä että on ihan turkasen kuuma ja mun pitäisi olla siivoamassa huonetta. Meripäivät (= koko Kotka heiluu kännissä satama-alueella ja puistoissa torstaista perjantaihin) on selvitty kunnialla ja ylihuomenna koittaa lähtö aamubussilla kohti Ahvenanmaata. Alkukesänhän vietinkin Espanjan ja Portugalin lämmössä, ja matkasta on tulossa vielä ihan ikioma postauksensa. Se oli jotain aivan liian ihanaa mahtuakseen samaan kirjoitukseen muiden kuulumisten kanssa.
Kesäkuun loppu ja melkein koko heinäkuu meni kristillisissä merkeissä seurakunnan saarivaellusleirillä ja riparilla isosena. Riparista saan viimeistään kuun puolivälissä satasen, jolla olisi tarkoitus ostaa mm. tämä ja tämä.
Ai niin! Viimeisin kuva jonka olen täällä julkaissut taitaa olla joulukuulta (?) ja on varmaan ihan kohtuullista kertoa minkä näköisenä elelen nykyään. Huomatkaa loistava Instagram-laatu...
Mutta joko tänään, huomenna tai parin viikon päästä kirjoittelen vielä pienen matkahehkutuksen. Aurinkoista loppukesää!
Huhhuh, tekaisinpa kotona lössäillessä lauluvideon. En olis ikinä ittestäni uskonut. Kommentit ovat aina enemmän kuin toivottuja! Laatu vähän harmittaa, puhelin ei ole maailman paras äänityslaite. Ja epäpuhtaus. Ja kaikki muu kakka valivalivali. Mutta hei, pitemmittä puheitta: nauttikaa videosta ja hyvää viikonloppua!
♥
Pitkäaikainen haaveeni toteutui viime lauantaina, kun pääsin vihdoin ja viimein katsomaan Helsingin Kaupunginteatterin Katri Helena -musikaalin. Mun ja Nooran on ollut tarkoitus käydä katsomassa se jo viime syksystä lähtien, mutta 50€ per lippu on niin törkeää kiskontaa, ettei ole ollut varaa. Nyt saatiin kuitenkin sattumalta henkilökuntaliput ja vielä kaiken lisäksi kyyti kotiin, eikä reissuun mennyt kun pelkkä menolipun hinta. Plus tietysti shoppailut mutta niistä ei puhuta.
Esitys oli aivan upea, ja ihana Sanna Majuri teki hienon roolityön nimiosassa. Itkin ja nauroin koko esityksen ajan, välillä käsikirjoituksen takia ja välillä ihan muuten vaan. Tästä linkistä löytyy kuvia Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta, suosittelen näytelmää ehdottomasti kaikille! Oltiin kotona Kotkassa joskus vähän ennen puoltayötä, ja paluumatka oli hyvin jees vaikka vähän väsyttikin. Koko matka meni fiilistellessä musikaalibiisejä autoradiosta; Jesus Christ Superstar, Wicked, Rebecca... ♥
Helsingin-reissu johti myös osaltaan yhteen toiseen asiaan. Taidan sittenkin jäädä Kotkaan lukioon. Juu tiedän että olen kamalan päättämätön, mutta kun aloin ajattelemaan, että Espooseen muuttaessani joutuisin jättämään oboensoiton ja musiikkiopiston laulutunnit, sain niin hirveän itkuparkukohtauksen että muutin mieleni. Tuntuisi väärältä jättää ammattioboistin ura kokonaan pois vaihtoehdoista, musiikki on kuitenkin aina ollut niin tärkeä osa mua, etten tiedä osaisinko elää ilman musiikkiopistoa ja konsertteja. Suunnitelmissa olisi siis näillä näkymin Lyseon tai Karhulan lukio (jos mua enää hyväksytään kumpaankaan) ja oboetutkintojen suorittaminen 3/3:n asti. Jotenkin mulla on kuitenkin tosi helpottunut olo tän päätöksen jälkeen, vaikka vähän tuntuukin luovuttamiselta. No, lukion jälkeen ehtii kyllä vielä.
Seuraavan postauksen yritän tehdä enemmänkin kuvien pohjalta, varsinkin viimeaikaisista shoppailuista olisi tarkoitus kertoilla enemmänkin. Näkemisiin!
Se on täällä taas, kevät nimittäin. Ja kevään mukana kaikki ihanat uudet vaatteet, kengät ja asusteet. Listaanpa tähän muutaman seikan joihin olen kiinnittänyt huomiota vaatekaupoissa, lehdissä ja livenä.
Preppy chic
Voi kyllä! Kouluhameet, villatakit ja rusetit ovat jotain mistä en vaan voi saada tarpeekseni.
Kaulukset
Kaulukset kuuluvat periaatteessa myös preppy chic- otsikon alle, mutta pakko laittaa niistä vielä erityismaininta. Korkeakauluksiset paidat eivät ole ihan ykkösenä hankintalistallani, mutta ovathan ne kieltämättä tosi viehättäviä.
Kynsitaide
Kynsien pureskelu kuuluu paheisiini, joten taidokkaasti lakatuista, pitkistä ja vahvoista kynsistä on turha haaveilla. Onneksi upeasta kynsitaiteesta voi nauttia kuvien välityksellä!
Kiilakorot
Kiilakorkoja näkee tänä keväänä kaikkialla talvikengistä sandaaleihin. Wedget jakavat mielipiteitä puoleen ja toiseen, ja itse olen aivan ihastunut varsinkin mustiin mokkawedgeihin. Tsiigailin sellaisia neljälläkympillä Ellokselta, pitäisi kai ostaa kevättä ja ensi syksyä varten. Laskeskelin tässä että yhdeksän sentin korot lisättynä pituuteeni tekisi sellaiset 175cm. Hurr!
Värit
No jaa. Värikkäät, jopa vähän halvan näköiset vaatteet (kuten H&M:n melkein koko tämänhetkinen mallisto) eivät kuulu ykkössuosikkeihini, tykkään enemmän luonnollisista ja pastelliväreistä. Mutta makunsa kullakin.
Hapsut
Inkkarityyliä näkyy jälleen kerran katukuvassa. Varsinkin laukuissa ja lyhyiden paitojen helmassa hapsut ovat mielestäni hyvin jees.
No onpas nyt tosi fashionista olo tämän postauksen jälkeen. Minkäs sitä vaatekuumeelleen voi. Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa uutta rakkauttani, Samsung Galaxy S plussaa ♥ Kuvaa en tähän hätään saanut sillä puhelimeni on kamerani. Ainoa huono puoli minkä olen löytänyt taitaa olla melkoisen lyhyt akunkesto, elikkä puhelin vaatii lataamista joka yö. Muuten rakkaani on kyllä aika täydellinen ♥
En juuri nyt löydä sanoja kuvaamaan tunteitani tämän ilouutisen jälkeen. Liikutuin kyyneliin. Watch out haters, el Niño is back!
En edes kehtaa näyttää naamaani täällä näin pitkän (tasan kuukauden btw) päivitystauon jälkeen, varsinkin kun järkeviä postauksia saatte odotella vielä pitkään. En ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan sanaakaan kouluhommien takia, eikä tilanne näytä paranevan vähään aikaan.
Päätin vihdoinkin alkaa venyttää oikean korvan reikää, nyt on ensikoruna kaverilta saatu 2mm puikko. Joku 8mm voisi olla aika jees, olen aina haaveillut 8-10mm mustasta timanttitunnelista. Ah ♥
