FC Barcelona -lakanat ja muumiastioita, Nooran uudella kameralla leikkimistä, suklaata, lastenleffoja Ahvenanmaalla, teatteria ja myrskyinen Helsinki, niistä on mun joululoma tehty.
Helsingissä seikkaillessani kävin katsastamassa Superclásico-leffan. En voinut vastustaa kiusausta kun esittelyssä kerrottiin jalkapallosta, Argentiinasta, romantiikasta ja komediasta. Ihan mukava pikku elokuva, Buenos Airesin maisemat olivat erittäin bueno, ja tykkäsin leffan vähän vinksahtaneesta huumorista. En välttämättä suosittele leffaa erityisesti kenellekään, mutta jos on samalla tavalla ihastunut Argentiinaan, hiukan taide-elokuvamaisiin vitseihin ja tietää jonkin verran jalkapallosta, on se ihan mukavaa ajanvietettä ja tarjoaa hieman tyydytystä akuuttiin kaukokaipuuseen.
Noora tarjosi mulle satasella sen vanhaa Canon Powershot A2200 HD:tä. Itselläni on tällä hetkellä Samsung L201, mutta en juurikaan käytä sitä huonon kuvanlaadun takia. Täytyy harkita vielä kameran ostamista, satanen on kuitenkin pankkitilini runsauteen verrattuna niin suolainen hinta, etten sitä aivan kivuttomasti saa maksettua. Jos saisin vanhan kameran myytyä, tilanne olisi toinen. Viiskymppiä ajattelin siitä pyytää, mutta en jaksa uskoa että kukaan kiinnostuu tuollaisesta rakkineesta edes sillä hinnalla.
Tästä piti tulla alunperin pelkkä kuvapostaus, mutta innostuinkin jälleen kerran selittelemään turhia. Mutta nyt adios ystävät ja mukavia lomapäiviä!
Onhan se mukavaa aloittaa joululoma kolmenkymmenenkahdeksan asteen kuumeessa.
Laulut laulettu, juhlat juhlittu ja todistukset saatu. Keskiarvoon olen tyytyväinen niin kauan kun se pysyy yli yhdeksikön, tässä kakkosjakson paperissa sain tulokseksi 9.21. Mietin pitkään, kuinka juhlallisesti pitäisi pukeutua, ja päädyin lopulta vaaleaan mekkoon ja pitkiin helmiin.
Juhlistettiin loman alkua Eevin, Nooran, Christinen ja Ronjan kanssa vielä Mäkkärissä ja kaupungilla. Heittäydyttiin taiteelliseksi nähtyämme puiston puussa roikkuvan tutin, alla oleva kuva on mun ja Nooran kuvaushetken tulos.
Sain serkun kautta selville mikä se mysteerinen joululahjani on. Ei, se ei ole järkkäri. Ei, se ei ole läppäri. Se on kitara, akustinen kitara. En oikein tiedä olenko iloinen siitä vai en. Toisaalta olisi mukavaa osata rämpytellä kitaralla edes jotain, mutta toisaalta taas tiedän että kitara ei soittimena istu mulle niin hyvin kuin vaikka piano tai oboe. Olen koko illan yrittänyt herätellä sisälläni asuvaa pientä kitaristia, ja totta puhuen olen koko ajan enemmän innoissani.
Vietän äidin kanssa joulua huomenna, sillä ylihuomenna matkustan Ahvenanmaalle, eikä olisi mitään järkeä raahata lahjakasseja sinne aattoa odottamaan. Toivottavasti äiti on jo ostanut kitaraiseni ja saan sen huomenna, en millään jaksaisi venailla joululoman yli tai pidempään. (Kärsivällisyys ei kuulu vahvimpiin osa-alueisiini, kuten varmaan huomasitte.)
Oi, meinasi jo unohtua. Haluan vielä jakaa tämän kuvagallerian, jonka äärellä olen taas herkistellyt, ja johon tämän postauksen otsikkokin itse asiassa viittaa. Satatuhatta voimahalia Villalle vielä kerran, ihanaa nähdä että mies jaksaa kuitenkin hymyillä kuvissa noin muikeasti kaikesta huolimatta. Nyt jatkan särkylääkkeiden popsimista ja CiraLasVegasin (♥!) videoiden katselua ja odottelen että kuume vähän laskisi.
En taida olla olemassakaan parempaa tapaa aloittaa päivä kuin starbucksin latte ja suklaapatukka. Lauluääneni oli kateissa koko koulupäivän ajan, juuri kun sitä olisi kipeimmin tarvittu. Meidän luokka esittää huomisen joulujuhlassa kaksi harrasta joululaulua sekä Mariah Careyn biisin "All I want for Christmas is you". Varsinkin jälkimmäinen kuulosti tämän päivän harjoituksissa melko karmealta raakunnalta. Hävettää jo etukäteen, ollaan sentään koulun vanhin musiikkiluokka, ja normaalisti esitystemme taso on hieman korkeampi.
Koulupäivä päättyi joulukirkkoon, joissa esiinnyimme seiskaluokkalaisten kanssa enkelikuorona. Oltiin ehkä
retardein ja mölyävin enkelikuoro joka siinä kirkossa on ikinä esiintynyt.
Kävin vihdoinkin värjäyttämässä kulmat ja ripset. Olen miettinyt sitä jo pitkään ja otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin kampaamoon. Kyllä toi kestoväri helpottaa päivittäistä meikkaamista uskomattoman paljon, meikkivoide naamaan ja se on siinä. Eikä 15 euroa ole paha hinta, ei todellakaan. En kuitenkaan meikkaa joululomalla, ja ilman kulmia tai ripsaria muistutan lähinnä laaman persettä (kaikella kunnioituksella laamojen takamuksia kohtaan ♥).
Kierreltiin Ellin, Nooran ja Uosun kanssa alennusmyynneissä, ja bongasin Jim&Jillistä überihanat boyfriendfarkut, jotka oli alennettu viidestäkympistä puoleen hintaan. Ja ofc retuiltiin hieman.
Huomenna olis sitte vihdoin joulujuhla ja sen jälkeen ah-niin-odotettu vapaus! Huomenna ja ylihuomenna tulee varmaan vielä postausta tänne, mutta jättäydyn sitten joululomatauolle kirjoittamisesta (ihan vaan siitä syystä että iskällä ei ole kunnon konetta). Näkemisiin!
Aloitetaanpa tämä postaus nyt mukavasti huonoilla uutisilla.
FC Barcelonan tähtihyökkääjä David Villa mursi jalkansa, eikä ole varmaa parantuuko se EM-kisoihin mennessä, ja jos oikein pessimistisiä ollaan, loukkaantuminen voi jopa katkaista tämän aivan upean pelaajan uran kokonaan. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti että kyllä Villa selviää tästä ja palaa entistä ehompana EM-kentille ja Camp Noulle. Voin vaan kuvitella kuinka turhauttavaa puolen vuoden liikuntakyvyttömyys on urheilijalle, jonka koko elämä on jalkapallon varassa. Iso halaus ja pikaista paranemista Davidille ♥
Sitten vähän hauskempiin asioihin ja kuulumisiin. Vietettiin eilen Ellin synttäreitä mukavalla porukalla ja kuten arvata saattaa, oli melkoiset partyt, vaikka mehulinjalla pysyteltiinkin.
Uosu, Noora ja Mirella eeppisen autolelun kimpussa.
Eilen tuli käytyä myös H&M:n alennusmyynneissä, ja kymmenen euron rekistä löysin itselleni joulujuhlamekon ja söpön, telttaa muistuttavan neulepaidan. Me gusta! Neuleesta nappasin jo kuvankin, mutta mekkoa kuvailen tarkemmin myöhemmin. (Diggailen tosta lavuaarista, vessakuvat kunniaan.)
Mulla taitaakin tällä kertaa tulla vähän erilainen joulu kuin normaalisti. Päätin hetken mielijohteesta lähteä iskän luo Ahvenanmaalle joulunviettoon, kun normaalisti olen aina ollut aaton kotona. Toisaalta koska tänä jouluna vaihtoehdot olisivat olleet joko 1) äidin, mummon ja vaarin tai 2) isän, äitipuolen ja sisarusten kanssa, jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa jouluisemmalta. Iskä ilahtui älyttömästi kun sanoin tulevani jo aatoksi, ja musta tuntuu että olen sen sille velkaakin kun en ole jaksanut kesän jälkeen käydä siellä.
Toivoin äitiltä joululahjaksi hiustenpidennyksiä, mutta se sanoi että täytyy katsoa niitä vasta joulun jälkeen jos silloinkaan, sillä se on jo kuulemma ostanut mulle jonkun ison lahjan. Utelias kun olen, aloin tietysti kysellä tuosta mystisestä lahjasta lisää, ja sain selville että se on jokin tavara josta en ole puhunut tai pyytänyt lahjaksi ja luultavasti pidän siitä. Jännää! Ekaksi tuli mieleen järkkäri tai läppäri, mutta toisaalta molemmista olen joskus ainakin maininnut äidille. En viitsi odottaa liikoja, äidin tuntien saan kuitenkin astiaston tai jotain muuta sen kaltaista. (Rakas Jumala, kunpa se olisi järkkäri, kunpa se olisi järkkäri, kunpa se olisi...)
Luojan kiitos mun ei tarvitse enää asua tädin perheen luona, multa meinasi palaa hihat useammankin kerran mummon ja muidenkin takia. Musta ei ainakaan ikinä tule mitään suurperheen äitiä, en vaan kestä niin paljoa ihmisiä samalla kertaa... (Ghnng, serkku laittoi juuri viestin että lähtee koripallojoukkueensa kanssa Espanjaan pelaamaan. Olen kade.)
Venäjänopiskelijoiden Helsingin-reissu tiistaina oli melko eeppinen. Random facebookchatit bussissa ja Raximätöt ♥Oli ihan pakko käydä turisteilemassa tuon pahvikuvan luona. With love from Finland! Opettajat uskalsivat laskea meidät vapaaksikin pariksi tunniksi, ja kaikki ryntäsivät - yllätys yllätys - vaatekaupoille. Mun pankkitilin varoilla ei hirveästi juhlita, mutta hölläsin kukkaronnyörejä viidentoista euron verran harmaan villapaidan takia.
Loppuilta taitaa vierähtää MTV3:n presidenttikeskustelua seuraillessa. Tähän mennessä tuo tentti on ollut suurimmilta osin aika naurettavaa touhua, on se kumma kun aikuiset ihmiset eivät voi keskustella rakentavasti vaan koko ajan täytyy kaivella vanhoja asioita tai puhua muiden päälle. Väyryseen mulla meni hermot jo alkumetreillä, eivätkö ne voisi poistaa sitä studiosta puhumaan typeryyksiä ihan omassa rauhassaan? Oma suosikkini on ehdottomasti Haavisto, ja ryntäisin heti ensimmäisten joukossa vaaliuurnille jos vain ikää riittäisi. Nyt täytyy vain toivoa että täysi-ikäinen kansa äänestää Suomen uuden ja modernin tulevaisuuden puolesta.
Tulipa taas selostettua asiasta josta en paljoa ymmärrä.
Mun pitäisi tälläkin hetkellä olla tekemässä bilsan tutkielmaa, mutta jostain mystisestä syystä kirjoitan turhia postauksia bloggeriin. No, mikäs siinä.
Elikkäs, El Clásico. Kahden suuren kohtaaminen, ehkä jännittävin matsi ikinä jos ei lasketa mukaan MM-finaaleja tai muita elämää suurempia pelejä. Pakko sanoa, että olin hieman negatiivisesti asennoitunut ennen peliä, Real on jyrännyt Ligaa koko kauden, ja Barcelonan puolustus ei ole ollut viime aikoina ihan ajan tasalla.
Ja kaiken lisäksi Realilla oli kotikenttäetu. Kun peliä oli pelattu 25 sekuntia (siis oikeasti 25 sekuntia, mitä helvettiä), Karim Benzema iski ensimmäisen maalin, ja olin aivan varma että peli on menetetty. Noh, vahingosta viisastuneena Valdés ei luojan kiitos päästänyt enää yhtään palloa selkänsä taakse.
Varsinkin toisen puoliajan alussa, tilanteen ollessa 1-1, peli oli aika väkivaltaista kamppailua ja ryntäilyä, mutta päästyään johtoasemaan 2-1, Barcelona palasi siihen tutumpaan, kurinalaiseen pelityyliin mitä kentillä on totuttu näkemään, ja tämä johtikin lopulta 3-1 voittoon.
Kaikkein eniten tässä matsissa häiritsi filmaaminen, ja pakko myöntää että sitä oli molemmissa joukkueissa. Järkyttävintä oli Messin kaatuilu joka tilanteessa. Olen aina ajatellut, että Messi jos kuka pelaa reilusti eikä lennä ihan pienimmästäkin töytäisystä nurmenpintaan, mutta näköjään olin väärässä. Pettymys on suuri.
Sellainen Clásico tällä kertaa, täytyy sanoa että lopputulokseen olen joka tapauksessa enemmän kuin tyytyväinen. Tämän vuodatuksen jälkeen menen jatkamaan sunnuntai-illan viettoa ja yritän malttaa mennä aikaisin nukkumaan, huomenaamulla on taas puuhaa enemmän kuin laki sallii.
Viime aikoina mun mieliala on heitellyt vähän nollasta sataan ja takaisin. Tämä viikko on mennyt vähän masentavissa merkeissä kaikilta osin, ja lopulta pienet jutut johti taas pitkästä aikaa "ahdistuskohtaukseen" tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Mulla oli noita kohtauksia viime talvena ja keväällä tosi usein. En oikein tiedä mitä ne edes ovat, mutta ainakin ne muistuttavat joltain osin paniikkikohtauksia. Mulla ei ole ollut niitä kesän jälkeen yhtäkään ja luulin niiden loppuneen kokonaan, mutta olin näköjään väärässä. Tunne mikä niiden aikana on, on vähän samanlainen kun seinät kaatuisivat yhtäkkiä päälle ja elämällä ei ole mitään merkitystä, itkettää mutta ei saa itkettyä. Ja lopputulos on melkein aina sama.
Tää päivä on mennyt ihan mukavasti, kävin musiikkiopiston konsertissa lurittelemassa yhden joululaulun, ja olen tositosi tyytyväinen suoritukseeni. Jännitin ihan törkeän paljon, varsinkin kun yleisössä istui yllättäen eräs mulle tärkeä ihminen, mutta näköjään jännitys vain paransi mun ääntä ja keskityin esitykseen satakymmenenprosenttisesti. Ja mikä parasta, tämä eräs tuli vielä kehumaan mua esityksen jälkeen. Olenkin virnistellyt sen jälkeen suu korvissa koko illan.
Viikonloppuna olisi tarkoitus viimeistellä (en ole edes aloittanut) bilsan aistitutkielma, ja tietysti katsoa huomisen El Clásico (siitä väsään varmaan sunnuntaina tarkemman päivityksen). Alunperin mun oli tarkoitus lähteä koko viikonlopuksi seurakunnan joululeirille mutta kouluhommia ja muuta tekemistä on vähän liikaakin, joten päätin pysytellä kotona.
Ensi viikosta tuleekin aika jännä. Äiti lähtee kahdeksi yöksi Tampereelle ja mut majoitetaan tädin perheen luokse, jossa asuu jo valmiiksi mummo ja vaarikin, jotka ovat siellä evakossa remontin takia. Kuusi ihmistä samassa talossa - saa nähdä mitä siitäkin tulee.
Vielä on pakko mainita, että mulla on ihan kaamea matkakuume, niin kuin varmaan ylläolevasta kuvasta voikin arvata. En ala mitään jos en pääse ensi kesänä Espanjaan. Eikä mun kaukokaipuuta ainakaan helpota se että äiti tuijottelee kaiket päivät erilaisia matka- ja ruokaohjelmia telkkarista. Pakostihan sellaisia vilkuillessa alkaa himoita taas espanjalaisia tapaksia tai italialaista pastaa ♥
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäileeeehh!
Joo, eli siis mullakin alkaa pikkuhiljaa joulufiilis jo nousta! Sain tänä vuonna elämäni ensimmäisen ison suklaajoulukalenterin, olen aina haaveillut sellaisesta mutta joutunut tyytymään vain kuvakalenteriin tai euron maksavaan halpissuklaakalenteriin. Tiedän että olen ihan lapsellisen innoissani mutku Fazerin suklaa = ♥
Tuossa siis mun tämän vuoden joulukalenterit. The Joulukalenteri on vaan niin helmi sarja, josta on muodostunut mulle ihan perinne. Tämä on neljäs joulu kun katson tuon, ja vaikka muistankin joka ikisen kohdan ulkoa, odotan aina yhtä innolla seuraavaa osaa.
Elämä on rullaillut viime päivinä vähän niin ja näin. Eilen ei oikein tuntunut onnistuvan mikään. Ensiksi kouluavustaja ilmiantoi mut opettajalle "lunttilapuista" (kirjoitin venäjän sanakokeen muistiinpanoja käteen lukeakseni niitä välkällä, ja rakas avustajamme meni tietysti kantelemaan opettajalle ja olin hiuskarvan varassa saada hylätyn). Onneksi päivä parani sentään iltaa kohti, näin pitkästä aikaa Ronjan, ja kävimme teatterissa katsomassa Koirien Kalevalan, sillä pari yhteistä kaveriamme näyttelee siinä. Suosittelen esitystä kaikille vaikka se lastennäytelmä onkin, toteutus on aivan upea!
Niin, ja värjäilinhän mä hiuksiakin! Platinablondi ei kuitenkaan loppujenlopuksi taida olla mun juttu, joten kokeilin tollasta hieman sekä kultaan että hopeaan taittavaa blondia, ja olen itse ainakin tyytyväinen lopputulokseen. Alla erittäin edustava otos pikku teatteriseurueestamme.
Tämä päivä on mennyt ihan mukavissa mutta väsyneissä merkeissä. Heräsin kuuden aikaan aamulla ehtiäkseni lukea äikänkokeisiin, mutta nukahtelin koko aamun toinen toistaan oudompiin paikkoihin - keittiön pöydän ääreen, suihkuun, lattialle - ja jouduin lopulta juoksemaan kouluun ilman laittautumista tai kokeisiinlukemista. Koulun jälkeen kävin sovittamassa ekaa kertaa piilolinssejä optikolla, ja voin sanoa että se oli lievästi sanottuna kamalaa. Sellasia muovinpalasia mun pitäisi sitten tunkea silmiini joka päivä... Usch. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi kauneuden takia.
Ja pakko vielä spämmiä hiukan jalkapalloasiaa tähän. Tänään arvottiin ensi kesän EM-kisojen lohkot, jotka siis ovat:
LOHKO A Puola, Tshekki, Kreikka, Venäjä
LOHKO B Hollanti, Tanska, Portugali, Saksa
LOHKO C Espanja, Kroatia, Irlanti, Italia
LOHKO D Ukraina, Ranska, Ruotsi, Englanti
Täytyy sanoa että vähän petyin ettei Espanjan lohkossa pelaa Englantia tai Portugalia, mutta toisaalta Kroatia ja Irlanti eivät tarjoa niin haastavia vastuksia ja voittomahdollisuudet paranevat. Italiasta en osaa vielä sanoa, ei sekään kyllä huono joukkue ole. B-lohkoa voisi melkeinpä kutsua jo "kuolemanlohkoksi", sen verran kovatasoisia tiimejä siellä pelaa.
Toivon vaan niin kovasti että ainoa joululahjatoiveeni toteutuu ja pääsen ensi kesänä takaisin Espanjaan. Normaalisti teemme kesälomamatkan heti kesäloman alussa, mutta haaveeni olisi päästä sinne paria viikkoa myöhemmin niin, että olisimme kesä/heinäkuun taitteessa Madridissa juhlimassa Espanjan mahdollista EM-voittoa. Se olisi kyllä aika dream come true, varsinkin kun tiedän että jos/kun muutan syksyllä Helsinkiin, meillä ei välttämättä ole varaa tämän vuoden kesälomamatkaan. Mutta aina voi unelmoida ♥
Linkkaanpa tähän loppuun vielä Hurtsin biisin All I want for Christmas is New Year's day, sillä sen sanat kuvaavat loistavasti tunteitani erityisesti tänä vuonna.
Osa 1 – Esittele itsesi ja elämäsi noin suurin piirtein
No miähän olen Milla, syntymäaika on 27.5.1996. Asun Kotkassa äitin kanssa, mutta muutan syksyllä yksin Helsinkiin lukioon. Rakastan näyttelemistä, musiikkia, matkustelemista, kirjoittamista, aforismejä ja jalkapalloa.
Osa 2 – Eka rakkaus
Rakkaus? Eka ihastuminen taisi olla ekalla luokalla yhteen nimeltämainitsemattomaan poikaan jolla oli kiva nimi ja söpöt, blondit kiharat. Toinen "ensirakkauteni" oli teatteri. Olen ollut pienestä pitäen äitin ja iskän mukana eri näytelmien harjoituksissa ja näytöksissä, ja teatterikärpänen puraisi mua jo ihan kakarana. Sillä tiellä olen jatkanut.
Osa 3 - Minun vanhempani
Vanhempani ovat eronneet, ja isälläni on nykyään uusi perhe. Olen tosi läheinen sisaruspuolieni kanssa, vaikka käynkin iskällä enää vain muutamia kertoja vuodessa. Pienempänä olin ihan isin tyttö, mutta nykyään en hirveästi pidä isästäni. Osittain ehkä sen takia että meillä on niin paljon samanlaisia huonoja luonteenpiirteitä. Joskus kauhistun itsekin kuinka paljon muistutan iskää. Äitin kanssa olen paljon läheisempi, ja äiti onkin periaatteessa ainoa huoltajani. Mulla ja äitillä on luvattoman paljon yhteistä insideläppää, ja muutenkin samanlainen huumorintaju. Arvostan äitissä sitä, miten se aina epäitsekkäästi laittaa mun asiat omiensa edelle, ja miten hyvin mulla on kaikki asiat vaikka emme todellakaan ryve rahassa. Äitikin osaa tietysti olla välillä todella kamala ja loukkaava. Ja niinhän se on, ne jotka tuntevat sinut parhaiten, osaavat myös parhaiten satuttaa sinua.
Osa 4 – Tätä olen syönyt tänään
Kaikkia varmaan kiinnostaa suunnattomasti, mutta aamupalaa en ehtinyt syödä, koulussa närkin stroganoffia ja koulusta tullessani sorruin syömään Fazerin marjasuklaalevyn.
Osa 5 – Parasta musiikkia
Musiikin suhteen olen hyvin kaikkiruokainen. Viimeaikoina muhun on uponnut kaikenlainen peruspoppi ja club/house, mutta pidän myös reggaesta, jazzista, rockista ja jossain määrin myös screamosta. Musiikkimaku vaihtelee ihan fiiliksen mukaan, eilen sain hirveän vimman kuunnella pitkästä aikaa Melody Gardotia. Tällä hetkellä ykkösbändi taitaa kuitenkin olla Hurts.
Osa 6 – Minun päiväni
Nyt tulee sitten tylsääkin tylsempi selostus, nauttikaa. Aamulla heräsin jälleen kerran vasta kun äiti soitti mulle aamulla puoli kahdeksalta että olenko herännyt. Vastasin tietysti että joojoo, ja painuin suihkuun. Suihkusta tullessa tajusin että kello on varttia vaille kahdeksan, ja mulla on hiukkasen kiire. Kiskaisin jotkut vaatteet päälle ja säntäsin ulos. Kello oli neljää vaille. Lopulta päätin että aivan sama, myöhästyn kuitenkin ja pyöräilin kouluun rauhallisesti. Koulussa ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, enkuntunnilla katottiin Sinkkuelämää -leffaa, TT:ssä, YH:ssa ja matskassa en jaksanut tehdä yhtään mitään. Koulusta lähdin kaupan ja kirjaston kautta teatterille varaamaan lippuja huomisen Koirien Kalevalaan katsomaan kaverini näyttelijäsuoritusta ja viikon päästä olevaan Tonttuklubiin. Loppupäivän olen chillaillut kotona. Kokeisiin pitäis lukea, mutta on vaan ihan helvetin saamaton olo.
Osa 7 – Paras ystäväni
Tässä pari tärkeintä:
Eevi: Ollaan tunnettu ekasta luokasta asti, toi nainen tuntee mut ehkä parhaiten kaikista. Mitään kunnon riitoja meillä ei ole ollut, vaikka tiedän että ärsytän sitä aika usein. Ihana ja luotettava, monet hyvät hetket ollaan koettu vuosien varrella! ♥
Noora V: Viha-rakkaussuhde ♥ Tärkeä, rakas, luotettava ja kovaääninen tapaus, jonka kanssa kehittyy parhaat insidejutut. Riidelty on ja ikinä ei olla sovittu, mutta jonkun ajan mökötyksen jälkeen ei vaan voida pysyä erossa toisistamme.
Vilma: Jaksaa aina kuunnella mun huolia ja olla tukena. Uskomaton persoona ja hieno ihminen, joka jaksaa aina yllättää niin hyvässä kuin pahassa.
Noora U (Uosu): Ollaan tunnettu seiskaluokasta lähtien, mutta tultu läheisiksi vasta vähän aikaa sitten. Ymmärtää mua paremmin kuin moni muu ♥
Elli: Hauska, pirteä ja mukava tapaus jonka seurassa ei ole ikinä tylsää! ♥
Osa 8 – Kouluaikani
Kouluajassa ei ole paljoa kerrottavaa, ala-asteen olin ah-niin-ihanalla Toivo Pekkasen ala-asteella, niitä aikoja on ikävä! Meillä ei ehkä ollut yhtä hienoja puitteita kuin muilla kouluilla, mutta ryhmähenki vailla vertaa. Pekkasesta siirryin yläasteelle Keskuskouluun. Keskarista ei ole paljoa sanottavaa, nelisensataa oppilasta jotka kaikki tietävät toistensa asiat.
Osa 9 – Uskoni
Kristinuskossa elän ja olen jopa isonen, mutta oma uskoni on vähän sekotus kaikenlaista.
Osa 10 – Rakastan
Teatteria, ravintoloita, matkustamista, lentokenttiä, uusien ihmisten tapaamista, jalkapalloa, haaveilua, ficcien kirjoittamista, pitkään nukkumista, palkkapäiviä, kampaajalla käymistä, ruoanlaittoa, sukujuhlia, kirjastoja, pianonsoittoa, kauneutta, ihastumista, kuvien muokkailua, yömyöhään piirtämistä, digiboksia, juustopastaa, vaatteita, kirkkoja ja unelmointia.
Osa 11 – Sisarukseni
Huh, niitä on monta! Äitin puolelta kolmekymppinen isoveli Mika, iskän uudessa perheessä taas äitipuolen kolme lasta: isoveli Joosua, isosisko Merlina ja pikkuveli August, sekä iskän ja äitipuolen yhteiset lapset; kolme pikkusiskoa Aurora, Jade ja Stella.
Osa 12 – Koululaukussani
Lontoosta ostettu lompakko, avainnippu joka sisältää koti- kaapin- ja pyöränavaimet, kulttuuripassi, kazoopilli, teatterin käsiohjelma, tyhjä röökiaski, sytkäri, puhelin mallia Samsung Wave, varakuulokkeiden varakuulokkeet jotka hiertävät korvat verille, koulukirjoja, erinäisiä nuottipapereita ja -kansioita, epämääräisiä monisteita ja lappusia, Sooda -koulukalenteri, muutama koru akuutin alipukeutumisen varalle, hiusharja ja tarinavihko.
Osa 13 – Tällä viikolla
Huomenna olis tarkoitus värjäillä hiuksia Eevin avustuksella ja tsekata sen jälkeen Ronjan kanssa teatterilla Koirien Kalevala. On mulla paljon muutakin, mutta muistini ei riitä kuin yhden päivän eteenpäin, jos sitäkään... Kouluakin pitäis vielä jaksaa, huomenna venäjän sanakoe ja matskankoe, ylihuomenna taas äikänkoe. Yritän saada vielä itteäni niskasta kiinni ja lukemaan. Huoh.
Osa 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
En ehtinyt laittautua ollenkaan, joten kiskaisin päälle Jim&Jillin tummansiniset farkut, perusvalkoisen topin ja mustan, valtavan kokoisen tukioppilashupparin.
Osa 15 – Unelmani
Näyttelijän ammatti, Espanjaan muutto, maailman kiertäminen, ihana jalkapalloilijamies, hieno talo, lapsia, omillani pärjääminen ja uralla menestyminen, kuuluisuus, pitkät hiukset, terveenä pysyminen, saada ja antaa paljon rakkautta ja että voisin ilahduttaa muita.
Osa 16 – Eka suudelmani
Oli suloinen.
Osa 17 – Mieleisin muistoni
Kaikki matkat ovat olleet upeita, päällimmäisenä tietysti viime kesän Espanjanreissu ja varsinkin Barcelona.
Osa 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
14-vuotis synttärini olivat aika ikimuistoiset. Syötiin Vilman, Eevin ja Nooran kanssa mahat täyteen Amarillossa ja menimme katsomaan teatterin My Fair Lady -musikaalin.
Osa 19 – Kaduttaa
Monetkin asiat. Jotkun nolot tilanteet haluaisin pyyhkiä mielellään muististani kokonaan.
Osa 20 – Tässä kuussa
Olen älyttömän kiireinen. Vilkuilin juuri kalenteria, ja kauhistuin. Miten ihmeessä aion selvitä tosta kaikesta? On leiriä, konserttia, teatteriesitystä, serkkujen luona vierailua, Helsinginreissua ja ties mitä muuta. Onneksi jouluaatto tulee pian ja silloin saa taas ihan luvallisesti rauhoittua muutamaksi päiväksi ja hautautua viltin alle mussuttamaan suklaata villasukat jalasas.
Osa 21 – Ikimuistoinen tapahtuma
Niitä on paljon! Ensimmäisenä tulee mieleen viime vuodelta Raptoriin liittyvät päivämäärät 10.9. ja 29.10., sekä tammikuun Hyvinkään reissu. Hienoin kaikista oli kuitenkin ehdottomasti Hurtsin keikka Helsingin Jäähallissa. Sitä tunnelmaa ei vaan voita mikään, yksi konsertti sai mut sekä itkemään, nauramaan, kiljumaan, pomppimaan että lentämään ♥
Osa 22 – Paras muisto viime kesältä
Istuttiin yhtenä iltana Espanjassa talomme terassilla, syötiin pistaasipähkinöitä, juotiin sangriaa ja kuunneltiin Queeniä. Oli säkkipimeää ja joka paikassa oli tulikärpäsiä, ja vaikka oli yö, ulkona pärjäsi pelkässä t-paidassa. Silloin tuli sellainen fiilis, että tällaista elämää mä haluan elää.
Osa 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Toisilta saadut kehut, toisten ilahduttaminen, musiikki ja teatteri, kauniit asiat ja kuvat.
Osa 24 – Tämä saa minut itkemään
Jos olen hämmentynyt tai väsynyt. Myös tietysti läheisen kuolema ja muut surulliset asiat.
Osa 25 – Jos saisin toivoa mitä vain
Olisin parikymppinen, kuuluisa ja kaunis näyttelijä-laulaja jonka lahjoja ja älykkyyttä palvottaisiin ympäri maailmaa. Eläisin melko villiä elämää Hollywoodissa tai Lontoossa, mutta asettuisin lopulta ihanan jalkapalloilijamieheni kanssa Espanjaan asumaan.
Osa 26 – Pelkään
Kuolemaa.
Osa 27 – Suosikkipaikkani
Teatterit, ravintolat ja jos laajemmalti mietitään niin koko Espanja.
Osa 28 – Ikävöin
Siskoja, sekä jotain tiettyjä aikoja ja muistoja.
Osa 29 – Tähän pyrin
Että mun ja ympärilläni olevien ihmisten elämä on kaunista, tasapainoista, yllätyksellistä ja täynnä unelmia.
Hiphiphurraa, onnistuin pitkästä aikaa olemaan nukkumatta pommiin, ja testasin sen kunniaksi aamulla Twiggy-tyylistä silmämeikkiä. Oma versioni ei ollut ihan yhtä vahva kuin kuvassa, mutta tuosta näkee idean. Olen niin rakastunut noihin bambisilmäräpsyripsiin!
Koulunkäynti alkaa mennä jo parempaan suuntaan, luojan kiitos. En anna ikinä itselleni anteeksi jos en pääse ilmaisutaidon lukioon liian huonon keskiarvon takia! Näillä näkymin matskannumero nousee seiskasta kasiin, ja ensi jaksossa ysikin on mahdollinen. Enkku ja äikkä mua eniten huolettaa, ne ovat mun ainoa toivo pitää keskiarvo ysin paremmalla puolella. Matskan tukiopetuksessakin käväisin, tosin oltiin Nooran kanssa ainoat siellä ja kuten arvata saattaa, keskityttiin hieman muihin asioihin kuin matemaattisten kuvaajien ja suorien laskemiseen.
Kunnollisia ja kristillisiä nuoria kun ollaan, poikettiin myös seurakunnan nuorisotilassa Arkussa. Mentiin sinne kyllä enemmän ruoan kuin hengenravinnon perässä, mutta samapa tuo.
Reippailin vielä ulkona ja kävin saattamassa Nooran kotiin. Nyt alkaa olla jo niin kylmä, että olen enemmän kuin tyytyväinen ostamastani lämpimästä parkatakista ♥ Äiti oli ollut ihana ja nauhoittanut mulle Pasilan viimeisimmän jakson dikipoksille, sitä sitten katselin ja mussutin muffinssia. On se jännä!
Äh, ärsyttää kun Unibetistä tulee samaan aikaan sekä FC Barcelonan että Manchester Cityn matsit, jotka molemmat katsoisin mielelläni. Noh, Blaugranat on jokatapauksessa aina ykkönen, niin enköhän kuluta tämänkin illan Messin, Villan, Cescin ja kumppaneiden parissa. Visca el Barca! ♥
A = Aamut Laitan joka aamu herätyskellon soimaan kuudelta, painan sen pois ajatellen että "vielä pari minuuttia", nukun pommiin ja myöhästyn koulusta.
B = Banaanisose Banaani maistuu paljon paremmalta muussattuna, kokeilkaa vaikka!
C = Cira Meidän ihana turremurre (lue: koira), rotu on Lagotto Romagnolo.
D = Donitsit Om. Nom. Nom.
"Sometimes on a day off, I go to the Krispy Kreme doughnut shop. When we play at home, I go there after the game, and it's like a doughnut party! Everyone is eating doughnuts inside their cars - it's like a disco!"
-Cesc Fábregas
E = Espanja Olin siellä kaksi viikkoa viime kesänä, ja maa vei sydämeni totaalisesti. Se ruoka, ne ihmiset, maisemat ja tunnelma oli vaan niin eeppistä. Opiskelen espanjaa ahkerasti, ja haaveena olisi lähteä sinne ensi kesänä, ja kuka tietää, ehkä vielä joskus asun siellä. Ja Espanja omistaa maailman parhaan jalkapallomaajoukkueen, ofc. E Viva España!
F = Fanfiction Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja rakastan lukea ja kirjoittaa fanficcejä. Foorumeilta löytää samanhenkisiä ihmisiä ja oppii paljon kirjoittamisesta. Tällä hetkellä ykkösiä ovat korkean ratingin futisficit, mutta muukin urheilu kelpaa. Fanfictioon voi tutustua esim. FinFanFunissa.
G = Glee Ehdoton lempisarjani nykyään. Kekseliäs, hauska, iloinen ja erilainen nuortensarja täynnä musiikkia ja ihania henkilöhahmoja.
H = Hiukset Tyyli ja väri on vaihdellut mustasta pinkin kautta vaaleaan ja poikalyhyestä polkkapituiseen. Tällä hetkellä piiskani on lyhyt ja blondi, tarkoitus olisi jossain vaiheessa tilata pidennykset, mutta vaaleansininen värikin houkuttelisi ihan liikaa. Kyllästyn hiuksiini tuskallisen helposti, ja välillä mieli tekisi vain ajaa kaljuksi ja hankkia kasa peruukkeja.
I = Inside-jutut RöhTSS. Sicherheitzimt. YES, YES! Valitsen sinut, Adamon! POLTTAKAA LEHMÄT! Tuo oli ennen dinosaurus. KA. Hursti hursti hursti, kaipaan sinne meetvursti. Minun kynttilät! Pylly. 6,9 TON. Mutta eihän savimajoissa ole hissejä? Ahistaako jo?
J = Jalkapallo Upea urheilulaji, joka on vienyt sydämeni ihan totaalisesti mennessään. Jalkapallossa korostuvat kaikki asiat joita itse pidän tärkeinä. Ystävyys ja joukkuehenki, unelmien toteuttaminen, erilaisten ihmisten hyväksyminen ja yhdistäminen, parhaansa yrittäminen, häviöistä selviäminen ja voittamisen upea fiilis. Jalkapalloa katsoessa voi hetkeksi unohtaa irl-murheet ja keskittyä lempijoukkueen eläimelliseen kannustamiseen.
K = Kiinalainen ravintola Mun ja Nooran kantapaikka, parasta ruokaa ja hyvät musat \,,/
L = Laulaminen Laji, jossa haluan kaikkein eniten kehittyä. Haluan laulaa paremmin, kovempaa, kauniimmin, korkeammalle, matalammalle, tunteellisemmin. Mikään ei ikinä riitä.
M = Milla Mai Mariia Mun kolme etunimeä, oon aika ämmä. Olen miettinyt että pitäisikö aikuisena laittaa tuohon väliviiva, Milla-Mai Mariia.
N = Nauraminen Nauran aina, kaikelle ja joka paikassa, näyttäen retulle hamsterille.
O = Oopperakuoro Joo, laulan ihan oikeasti oopperaa. Kuorossa on keski-ikä neljänkympin tienoilla, mutta itse asiassa ihan törkeän hauskaa!
P = Pianonsoitto Sain viime jouluna oman sähköpianon, ja olen siitä asti soitellut melkein joka päivä. Pianonsoitto on ehkä rentouttavinta ikinä.
Q = Queen Yksi maailman parhaista yhtyeistä ikinä. Freddie Mercury ♥
R = Raptori Mahtava bändi, jota fanitin ahkerasti viime vuonna. Raptorin fanit ovat upeaa porukkaa, ja löysin fanittamisen kautta kymmenkunta uutta, ihanaa ystävää.
S = Suihku En vaan yksinkertaisesti käynnisty aamulla ilman tulikuumaa puolentunnin suihkua. Okei okei, se kuluttaa vettä ja kuivattaa ihoa ja suihkulaulanta häiritsee naapureita, mutta I DON'T CARE koska suihku ♥
T = Teatteri Mua on kuskattu pienestä pitäen vanhempien mukana erilaisiin harjoituksiin ja näytöksiin, ja olen viettänyt puolet lapsuudestani teatterissa. Näytteleminen on äärettömän tärkeä ja rakas osa elämääni, suuri haaveeni onkin että siitä tulisi tulevaisuuden ammattini.
U = Unelmat Suuret ja pienet unelmat pitävät pinnalla ja auttavat kestämään. Jos ei ole unelmia, ei ole kunnollista elämääkään.
V = Vapaus Merkitsee monia asioita. Se voi olla hetkellinen tunne vaikka lentokentällä, tai se aika kun muuttaa pois kotoa ja vastaa itse itsestään. En malta odottaa ensi syksyyn, kun saan kirjaimellisesti olla vapaa ja elää omaa elämääni monessa mielessä.
W = WeHeartIt Yksi käydyimmistä sivuista koneellani. Voin unohtua tuntikausiksi katselemaan sivuston kauniita, hauskoja ja inspiroivia kuvia.
X = Xylofoni Olen ollut kolmannesta luokasta lähtien musiikkiluokalla, ja siellä jos missä xylofonit ovat tulleet tutuiksi. Koulun kevätkonserteissa saattoi varsinkin ala-asteella olla parhaimmillaan kymmenen xylofoninkilkuttajaa, kun muita soittimia ei riittänyt kaikille. Muistan vieläkin jokaisen biisin xylofoniriffin ulkoa. No, ehkä xylarinsoittotaidosta on vielä arvaamatonta hyötyä tulevaisuudessa?
Y = Ystävät Kadehdin ihmisiä, joilla on yksi tai kaksi parasta ystävää. Mulla itselläni on monia hyviä kavereita, mutta ne kenen seurassa vietän eniten aikaa vaihtelevat paljonkin. Joidenkin kavereiden kanssa on parasta insideläppää, jotkut taas ovat luotettavia, ja toisten kanssa on mukavaa puhua vaikka futiksesta, mutta enpä taida tietää ketään joka tuntisi mut niin läpikotaisin että voisin kutsua meitä parhaiksi ystäviksi. Kind of complicated, eh?
Z = Zorro Öh, totanoinaa, en keksinyt muutakaan ja Antonio Banderas on äärimmäisen hot.
