Nicotine and faded dreams

Viime aikoina mun mieliala on heitellyt vähän nollasta sataan ja takaisin. Tämä viikko on mennyt vähän masentavissa merkeissä kaikilta osin, ja lopulta pienet jutut johti taas pitkästä aikaa "ahdistuskohtaukseen" tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Mulla oli noita kohtauksia viime talvena ja keväällä tosi usein. En oikein tiedä mitä ne edes ovat, mutta ainakin ne muistuttavat joltain osin paniikkikohtauksia. Mulla ei ole ollut niitä kesän jälkeen yhtäkään ja luulin niiden loppuneen kokonaan, mutta olin näköjään väärässä. Tunne mikä niiden aikana on, on vähän samanlainen kun seinät kaatuisivat yhtäkkiä päälle ja elämällä ei ole mitään merkitystä, itkettää mutta ei saa itkettyä. Ja lopputulos on melkein aina sama.

Tää päivä on mennyt ihan mukavasti, kävin musiikkiopiston konsertissa lurittelemassa yhden joululaulun, ja olen tositosi tyytyväinen suoritukseeni. Jännitin ihan törkeän paljon, varsinkin kun yleisössä istui yllättäen eräs mulle tärkeä ihminen, mutta näköjään jännitys vain paransi mun ääntä ja keskityin esitykseen satakymmenenprosenttisesti. Ja mikä parasta, tämä eräs tuli vielä kehumaan mua esityksen jälkeen. Olenkin virnistellyt sen jälkeen suu korvissa koko illan.

Viikonloppuna olisi tarkoitus viimeistellä (en ole edes aloittanut) bilsan aistitutkielma, ja tietysti katsoa huomisen El Clásico (siitä väsään varmaan sunnuntaina tarkemman päivityksen). Alunperin mun oli tarkoitus lähteä koko viikonlopuksi seurakunnan joululeirille mutta kouluhommia ja muuta tekemistä on vähän liikaakin, joten päätin pysytellä kotona.

Ensi viikosta tuleekin aika jännä. Äiti lähtee kahdeksi yöksi Tampereelle ja mut majoitetaan tädin perheen luokse, jossa asuu jo valmiiksi mummo ja vaarikin, jotka ovat siellä evakossa remontin takia. Kuusi ihmistä samassa talossa - saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Vielä on pakko mainita, että mulla on ihan kaamea matkakuume, niin kuin varmaan ylläolevasta kuvasta voikin arvata. En ala mitään jos en pääse ensi kesänä Espanjaan. Eikä mun kaukokaipuuta ainakaan helpota se että äiti tuijottelee kaiket päivät erilaisia matka- ja ruokaohjelmia telkkarista. Pakostihan sellaisia vilkuillessa alkaa himoita taas espanjalaisia tapaksia tai italialaista pastaa ♥  

-Cescy ♥