FC Barcelona -lakanat ja muumiastioita, Nooran uudella kameralla leikkimistä, suklaata, lastenleffoja Ahvenanmaalla, teatteria ja myrskyinen Helsinki, niistä on mun joululoma tehty.
Helsingissä seikkaillessani kävin katsastamassa Superclásico-leffan. En voinut vastustaa kiusausta kun esittelyssä kerrottiin jalkapallosta, Argentiinasta, romantiikasta ja komediasta. Ihan mukava pikku elokuva, Buenos Airesin maisemat olivat erittäin bueno, ja tykkäsin leffan vähän vinksahtaneesta huumorista. En välttämättä suosittele leffaa erityisesti kenellekään, mutta jos on samalla tavalla ihastunut Argentiinaan, hiukan taide-elokuvamaisiin vitseihin ja tietää jonkin verran jalkapallosta, on se ihan mukavaa ajanvietettä ja tarjoaa hieman tyydytystä akuuttiin kaukokaipuuseen.
Noora tarjosi mulle satasella sen vanhaa Canon Powershot A2200 HD:tä. Itselläni on tällä hetkellä Samsung L201, mutta en juurikaan käytä sitä huonon kuvanlaadun takia. Täytyy harkita vielä kameran ostamista, satanen on kuitenkin pankkitilini runsauteen verrattuna niin suolainen hinta, etten sitä aivan kivuttomasti saa maksettua. Jos saisin vanhan kameran myytyä, tilanne olisi toinen. Viiskymppiä ajattelin siitä pyytää, mutta en jaksa uskoa että kukaan kiinnostuu tuollaisesta rakkineesta edes sillä hinnalla.
Tästä piti tulla alunperin pelkkä kuvapostaus, mutta innostuinkin jälleen kerran selittelemään turhia. Mutta nyt adios ystävät ja mukavia lomapäiviä!
Onhan se mukavaa aloittaa joululoma kolmenkymmenenkahdeksan asteen kuumeessa.
Laulut laulettu, juhlat juhlittu ja todistukset saatu. Keskiarvoon olen tyytyväinen niin kauan kun se pysyy yli yhdeksikön, tässä kakkosjakson paperissa sain tulokseksi 9.21. Mietin pitkään, kuinka juhlallisesti pitäisi pukeutua, ja päädyin lopulta vaaleaan mekkoon ja pitkiin helmiin.
Juhlistettiin loman alkua Eevin, Nooran, Christinen ja Ronjan kanssa vielä Mäkkärissä ja kaupungilla. Heittäydyttiin taiteelliseksi nähtyämme puiston puussa roikkuvan tutin, alla oleva kuva on mun ja Nooran kuvaushetken tulos.
Sain serkun kautta selville mikä se mysteerinen joululahjani on. Ei, se ei ole järkkäri. Ei, se ei ole läppäri. Se on kitara, akustinen kitara. En oikein tiedä olenko iloinen siitä vai en. Toisaalta olisi mukavaa osata rämpytellä kitaralla edes jotain, mutta toisaalta taas tiedän että kitara ei soittimena istu mulle niin hyvin kuin vaikka piano tai oboe. Olen koko illan yrittänyt herätellä sisälläni asuvaa pientä kitaristia, ja totta puhuen olen koko ajan enemmän innoissani.
Vietän äidin kanssa joulua huomenna, sillä ylihuomenna matkustan Ahvenanmaalle, eikä olisi mitään järkeä raahata lahjakasseja sinne aattoa odottamaan. Toivottavasti äiti on jo ostanut kitaraiseni ja saan sen huomenna, en millään jaksaisi venailla joululoman yli tai pidempään. (Kärsivällisyys ei kuulu vahvimpiin osa-alueisiini, kuten varmaan huomasitte.)
Oi, meinasi jo unohtua. Haluan vielä jakaa tämän kuvagallerian, jonka äärellä olen taas herkistellyt, ja johon tämän postauksen otsikkokin itse asiassa viittaa. Satatuhatta voimahalia Villalle vielä kerran, ihanaa nähdä että mies jaksaa kuitenkin hymyillä kuvissa noin muikeasti kaikesta huolimatta. Nyt jatkan särkylääkkeiden popsimista ja CiraLasVegasin (♥!) videoiden katselua ja odottelen että kuume vähän laskisi.
En taida olla olemassakaan parempaa tapaa aloittaa päivä kuin starbucksin latte ja suklaapatukka. Lauluääneni oli kateissa koko koulupäivän ajan, juuri kun sitä olisi kipeimmin tarvittu. Meidän luokka esittää huomisen joulujuhlassa kaksi harrasta joululaulua sekä Mariah Careyn biisin "All I want for Christmas is you". Varsinkin jälkimmäinen kuulosti tämän päivän harjoituksissa melko karmealta raakunnalta. Hävettää jo etukäteen, ollaan sentään koulun vanhin musiikkiluokka, ja normaalisti esitystemme taso on hieman korkeampi.
Koulupäivä päättyi joulukirkkoon, joissa esiinnyimme seiskaluokkalaisten kanssa enkelikuorona. Oltiin ehkä
retardein ja mölyävin enkelikuoro joka siinä kirkossa on ikinä esiintynyt.
Kävin vihdoinkin värjäyttämässä kulmat ja ripset. Olen miettinyt sitä jo pitkään ja otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin kampaamoon. Kyllä toi kestoväri helpottaa päivittäistä meikkaamista uskomattoman paljon, meikkivoide naamaan ja se on siinä. Eikä 15 euroa ole paha hinta, ei todellakaan. En kuitenkaan meikkaa joululomalla, ja ilman kulmia tai ripsaria muistutan lähinnä laaman persettä (kaikella kunnioituksella laamojen takamuksia kohtaan ♥).
Kierreltiin Ellin, Nooran ja Uosun kanssa alennusmyynneissä, ja bongasin Jim&Jillistä überihanat boyfriendfarkut, jotka oli alennettu viidestäkympistä puoleen hintaan. Ja ofc retuiltiin hieman.
Huomenna olis sitte vihdoin joulujuhla ja sen jälkeen ah-niin-odotettu vapaus! Huomenna ja ylihuomenna tulee varmaan vielä postausta tänne, mutta jättäydyn sitten joululomatauolle kirjoittamisesta (ihan vaan siitä syystä että iskällä ei ole kunnon konetta). Näkemisiin!
Aloitetaanpa tämä postaus nyt mukavasti huonoilla uutisilla.
FC Barcelonan tähtihyökkääjä David Villa mursi jalkansa, eikä ole varmaa parantuuko se EM-kisoihin mennessä, ja jos oikein pessimistisiä ollaan, loukkaantuminen voi jopa katkaista tämän aivan upean pelaajan uran kokonaan. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti että kyllä Villa selviää tästä ja palaa entistä ehompana EM-kentille ja Camp Noulle. Voin vaan kuvitella kuinka turhauttavaa puolen vuoden liikuntakyvyttömyys on urheilijalle, jonka koko elämä on jalkapallon varassa. Iso halaus ja pikaista paranemista Davidille ♥
Sitten vähän hauskempiin asioihin ja kuulumisiin. Vietettiin eilen Ellin synttäreitä mukavalla porukalla ja kuten arvata saattaa, oli melkoiset partyt, vaikka mehulinjalla pysyteltiinkin.
Uosu, Noora ja Mirella eeppisen autolelun kimpussa.
Eilen tuli käytyä myös H&M:n alennusmyynneissä, ja kymmenen euron rekistä löysin itselleni joulujuhlamekon ja söpön, telttaa muistuttavan neulepaidan. Me gusta! Neuleesta nappasin jo kuvankin, mutta mekkoa kuvailen tarkemmin myöhemmin. (Diggailen tosta lavuaarista, vessakuvat kunniaan.)
Mulla taitaakin tällä kertaa tulla vähän erilainen joulu kuin normaalisti. Päätin hetken mielijohteesta lähteä iskän luo Ahvenanmaalle joulunviettoon, kun normaalisti olen aina ollut aaton kotona. Toisaalta koska tänä jouluna vaihtoehdot olisivat olleet joko 1) äidin, mummon ja vaarin tai 2) isän, äitipuolen ja sisarusten kanssa, jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa jouluisemmalta. Iskä ilahtui älyttömästi kun sanoin tulevani jo aatoksi, ja musta tuntuu että olen sen sille velkaakin kun en ole jaksanut kesän jälkeen käydä siellä.
Toivoin äitiltä joululahjaksi hiustenpidennyksiä, mutta se sanoi että täytyy katsoa niitä vasta joulun jälkeen jos silloinkaan, sillä se on jo kuulemma ostanut mulle jonkun ison lahjan. Utelias kun olen, aloin tietysti kysellä tuosta mystisestä lahjasta lisää, ja sain selville että se on jokin tavara josta en ole puhunut tai pyytänyt lahjaksi ja luultavasti pidän siitä. Jännää! Ekaksi tuli mieleen järkkäri tai läppäri, mutta toisaalta molemmista olen joskus ainakin maininnut äidille. En viitsi odottaa liikoja, äidin tuntien saan kuitenkin astiaston tai jotain muuta sen kaltaista. (Rakas Jumala, kunpa se olisi järkkäri, kunpa se olisi järkkäri, kunpa se olisi...)
Luojan kiitos mun ei tarvitse enää asua tädin perheen luona, multa meinasi palaa hihat useammankin kerran mummon ja muidenkin takia. Musta ei ainakaan ikinä tule mitään suurperheen äitiä, en vaan kestä niin paljoa ihmisiä samalla kertaa... (Ghnng, serkku laittoi juuri viestin että lähtee koripallojoukkueensa kanssa Espanjaan pelaamaan. Olen kade.)
Venäjänopiskelijoiden Helsingin-reissu tiistaina oli melko eeppinen. Random facebookchatit bussissa ja Raximätöt ♥Oli ihan pakko käydä turisteilemassa tuon pahvikuvan luona. With love from Finland! Opettajat uskalsivat laskea meidät vapaaksikin pariksi tunniksi, ja kaikki ryntäsivät - yllätys yllätys - vaatekaupoille. Mun pankkitilin varoilla ei hirveästi juhlita, mutta hölläsin kukkaronnyörejä viidentoista euron verran harmaan villapaidan takia.
Loppuilta taitaa vierähtää MTV3:n presidenttikeskustelua seuraillessa. Tähän mennessä tuo tentti on ollut suurimmilta osin aika naurettavaa touhua, on se kumma kun aikuiset ihmiset eivät voi keskustella rakentavasti vaan koko ajan täytyy kaivella vanhoja asioita tai puhua muiden päälle. Väyryseen mulla meni hermot jo alkumetreillä, eivätkö ne voisi poistaa sitä studiosta puhumaan typeryyksiä ihan omassa rauhassaan? Oma suosikkini on ehdottomasti Haavisto, ja ryntäisin heti ensimmäisten joukossa vaaliuurnille jos vain ikää riittäisi. Nyt täytyy vain toivoa että täysi-ikäinen kansa äänestää Suomen uuden ja modernin tulevaisuuden puolesta.
Tulipa taas selostettua asiasta josta en paljoa ymmärrä.
Mun pitäisi tälläkin hetkellä olla tekemässä bilsan tutkielmaa, mutta jostain mystisestä syystä kirjoitan turhia postauksia bloggeriin. No, mikäs siinä.
Elikkäs, El Clásico. Kahden suuren kohtaaminen, ehkä jännittävin matsi ikinä jos ei lasketa mukaan MM-finaaleja tai muita elämää suurempia pelejä. Pakko sanoa, että olin hieman negatiivisesti asennoitunut ennen peliä, Real on jyrännyt Ligaa koko kauden, ja Barcelonan puolustus ei ole ollut viime aikoina ihan ajan tasalla.
Ja kaiken lisäksi Realilla oli kotikenttäetu. Kun peliä oli pelattu 25 sekuntia (siis oikeasti 25 sekuntia, mitä helvettiä), Karim Benzema iski ensimmäisen maalin, ja olin aivan varma että peli on menetetty. Noh, vahingosta viisastuneena Valdés ei luojan kiitos päästänyt enää yhtään palloa selkänsä taakse.
Varsinkin toisen puoliajan alussa, tilanteen ollessa 1-1, peli oli aika väkivaltaista kamppailua ja ryntäilyä, mutta päästyään johtoasemaan 2-1, Barcelona palasi siihen tutumpaan, kurinalaiseen pelityyliin mitä kentillä on totuttu näkemään, ja tämä johtikin lopulta 3-1 voittoon.
Kaikkein eniten tässä matsissa häiritsi filmaaminen, ja pakko myöntää että sitä oli molemmissa joukkueissa. Järkyttävintä oli Messin kaatuilu joka tilanteessa. Olen aina ajatellut, että Messi jos kuka pelaa reilusti eikä lennä ihan pienimmästäkin töytäisystä nurmenpintaan, mutta näköjään olin väärässä. Pettymys on suuri.
Sellainen Clásico tällä kertaa, täytyy sanoa että lopputulokseen olen joka tapauksessa enemmän kuin tyytyväinen. Tämän vuodatuksen jälkeen menen jatkamaan sunnuntai-illan viettoa ja yritän malttaa mennä aikaisin nukkumaan, huomenaamulla on taas puuhaa enemmän kuin laki sallii.
Viime aikoina mun mieliala on heitellyt vähän nollasta sataan ja takaisin. Tämä viikko on mennyt vähän masentavissa merkeissä kaikilta osin, ja lopulta pienet jutut johti taas pitkästä aikaa "ahdistuskohtaukseen" tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Mulla oli noita kohtauksia viime talvena ja keväällä tosi usein. En oikein tiedä mitä ne edes ovat, mutta ainakin ne muistuttavat joltain osin paniikkikohtauksia. Mulla ei ole ollut niitä kesän jälkeen yhtäkään ja luulin niiden loppuneen kokonaan, mutta olin näköjään väärässä. Tunne mikä niiden aikana on, on vähän samanlainen kun seinät kaatuisivat yhtäkkiä päälle ja elämällä ei ole mitään merkitystä, itkettää mutta ei saa itkettyä. Ja lopputulos on melkein aina sama.
Tää päivä on mennyt ihan mukavasti, kävin musiikkiopiston konsertissa lurittelemassa yhden joululaulun, ja olen tositosi tyytyväinen suoritukseeni. Jännitin ihan törkeän paljon, varsinkin kun yleisössä istui yllättäen eräs mulle tärkeä ihminen, mutta näköjään jännitys vain paransi mun ääntä ja keskityin esitykseen satakymmenenprosenttisesti. Ja mikä parasta, tämä eräs tuli vielä kehumaan mua esityksen jälkeen. Olenkin virnistellyt sen jälkeen suu korvissa koko illan.
Viikonloppuna olisi tarkoitus viimeistellä (en ole edes aloittanut) bilsan aistitutkielma, ja tietysti katsoa huomisen El Clásico (siitä väsään varmaan sunnuntaina tarkemman päivityksen). Alunperin mun oli tarkoitus lähteä koko viikonlopuksi seurakunnan joululeirille mutta kouluhommia ja muuta tekemistä on vähän liikaakin, joten päätin pysytellä kotona.
Ensi viikosta tuleekin aika jännä. Äiti lähtee kahdeksi yöksi Tampereelle ja mut majoitetaan tädin perheen luokse, jossa asuu jo valmiiksi mummo ja vaarikin, jotka ovat siellä evakossa remontin takia. Kuusi ihmistä samassa talossa - saa nähdä mitä siitäkin tulee.
Vielä on pakko mainita, että mulla on ihan kaamea matkakuume, niin kuin varmaan ylläolevasta kuvasta voikin arvata. En ala mitään jos en pääse ensi kesänä Espanjaan. Eikä mun kaukokaipuuta ainakaan helpota se että äiti tuijottelee kaiket päivät erilaisia matka- ja ruokaohjelmia telkkarista. Pakostihan sellaisia vilkuillessa alkaa himoita taas espanjalaisia tapaksia tai italialaista pastaa ♥
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäileeeehh!
Joo, eli siis mullakin alkaa pikkuhiljaa joulufiilis jo nousta! Sain tänä vuonna elämäni ensimmäisen ison suklaajoulukalenterin, olen aina haaveillut sellaisesta mutta joutunut tyytymään vain kuvakalenteriin tai euron maksavaan halpissuklaakalenteriin. Tiedän että olen ihan lapsellisen innoissani mutku Fazerin suklaa = ♥
Tuossa siis mun tämän vuoden joulukalenterit. The Joulukalenteri on vaan niin helmi sarja, josta on muodostunut mulle ihan perinne. Tämä on neljäs joulu kun katson tuon, ja vaikka muistankin joka ikisen kohdan ulkoa, odotan aina yhtä innolla seuraavaa osaa.
Elämä on rullaillut viime päivinä vähän niin ja näin. Eilen ei oikein tuntunut onnistuvan mikään. Ensiksi kouluavustaja ilmiantoi mut opettajalle "lunttilapuista" (kirjoitin venäjän sanakokeen muistiinpanoja käteen lukeakseni niitä välkällä, ja rakas avustajamme meni tietysti kantelemaan opettajalle ja olin hiuskarvan varassa saada hylätyn). Onneksi päivä parani sentään iltaa kohti, näin pitkästä aikaa Ronjan, ja kävimme teatterissa katsomassa Koirien Kalevalan, sillä pari yhteistä kaveriamme näyttelee siinä. Suosittelen esitystä kaikille vaikka se lastennäytelmä onkin, toteutus on aivan upea!
Niin, ja värjäilinhän mä hiuksiakin! Platinablondi ei kuitenkaan loppujenlopuksi taida olla mun juttu, joten kokeilin tollasta hieman sekä kultaan että hopeaan taittavaa blondia, ja olen itse ainakin tyytyväinen lopputulokseen. Alla erittäin edustava otos pikku teatteriseurueestamme.
Tämä päivä on mennyt ihan mukavissa mutta väsyneissä merkeissä. Heräsin kuuden aikaan aamulla ehtiäkseni lukea äikänkokeisiin, mutta nukahtelin koko aamun toinen toistaan oudompiin paikkoihin - keittiön pöydän ääreen, suihkuun, lattialle - ja jouduin lopulta juoksemaan kouluun ilman laittautumista tai kokeisiinlukemista. Koulun jälkeen kävin sovittamassa ekaa kertaa piilolinssejä optikolla, ja voin sanoa että se oli lievästi sanottuna kamalaa. Sellasia muovinpalasia mun pitäisi sitten tunkea silmiini joka päivä... Usch. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi kauneuden takia.
Ja pakko vielä spämmiä hiukan jalkapalloasiaa tähän. Tänään arvottiin ensi kesän EM-kisojen lohkot, jotka siis ovat:
LOHKO A Puola, Tshekki, Kreikka, Venäjä
LOHKO B Hollanti, Tanska, Portugali, Saksa
LOHKO C Espanja, Kroatia, Irlanti, Italia
LOHKO D Ukraina, Ranska, Ruotsi, Englanti
Täytyy sanoa että vähän petyin ettei Espanjan lohkossa pelaa Englantia tai Portugalia, mutta toisaalta Kroatia ja Irlanti eivät tarjoa niin haastavia vastuksia ja voittomahdollisuudet paranevat. Italiasta en osaa vielä sanoa, ei sekään kyllä huono joukkue ole. B-lohkoa voisi melkeinpä kutsua jo "kuolemanlohkoksi", sen verran kovatasoisia tiimejä siellä pelaa.
Toivon vaan niin kovasti että ainoa joululahjatoiveeni toteutuu ja pääsen ensi kesänä takaisin Espanjaan. Normaalisti teemme kesälomamatkan heti kesäloman alussa, mutta haaveeni olisi päästä sinne paria viikkoa myöhemmin niin, että olisimme kesä/heinäkuun taitteessa Madridissa juhlimassa Espanjan mahdollista EM-voittoa. Se olisi kyllä aika dream come true, varsinkin kun tiedän että jos/kun muutan syksyllä Helsinkiin, meillä ei välttämättä ole varaa tämän vuoden kesälomamatkaan. Mutta aina voi unelmoida ♥
Linkkaanpa tähän loppuun vielä Hurtsin biisin All I want for Christmas is New Year's day, sillä sen sanat kuvaavat loistavasti tunteitani erityisesti tänä vuonna.
