mä en pidä ihmisistä
jotka joskus tunsin
sosiaalisuus on yliarvostettua
parhaat ideat keksitään yksin
sillä ihminen on yksilö
katson muualle kun ne
kävelee vastaan
en jaksa kiusaantuneita
katseita jotka syntyvät
kun ollaan tuttuja
vaikka ei tunneta
enää.
-
turistivirta velloo ahtailla kaduilla
samaa vauhtia virtaavat kivetysten purot
sadeviittoja saa kojuista kolmella eurolla
ja niissä lukee i love london
-
mä pidän susta koska osaat ajatella
ja silloin sulla on aina toi sama ilme
sä puhut hyvin ja fiksusti
ja välillä et mieti yhtään mitä sanot
mun on vaikea olla nauramatta sille
vaikka muut loukkaantuvat
koska et sä tarkoita pahaa kuitenkaan
-
en haluis puhuu rakkaudest
mut sä saat mut nauramaan
ja se on parasta mitä mulle on pitkää aikaa tapahtunu
Ostin reissusta taas pari uutta pelipaitaa kokoelmiini, ja päätin vihdoin esitellä (hitaasti mutta sinnikkäästi kasvavan) paitakokoelmani täälläkin. Tällä hetkellä keräilyihin kuuluu siis viisi paitaa, kaikki ulkomaanmatkoilta hankittuja. Kaikki paidat ovat enemmän tai vähemmän halpoja kopioita, virallisten hinnat pyörivät yleensä siinä seitsemän-kahdeksankympin tienoilla. Mulle riittävät aivan hyvin halvemmat versiot jotka eivät ehkä yksityiskohdilla ja laadulla loista mutta 10-30e hinnat sopivat kukkarolleni paremmin.
Tästä kaikki alkoi. Messin FCB-paita, ostettu viime kesänä Barcelonasta Camp Noun vierestä. Maksoin tästä kolmekymppiä, ja hieman tavallista korkeamman hinnan huomaa selvästi laadussa. Yksityiskohdat ovat tarkempia, numerot ja kirjaimet on painettu kankaaseen ja etupuolen logo on erillistä, kovempaa muovia.
Torresin Liverpool-paita, Lontoosta syyslomalla. Tämä oli kaikista paidoistani halvin, muistaakseni viisi tai seitsemän puntaa. Hintaa oli alennettu paidan "vanhennuttua" Torresin vaihdettua seuraa. Minua tämä seikka ei niin paljon haitannut, Liverpool on kuitenkin kannatuslistallani jonkin verran Chelseaa ylempänä, vaikka ei mulla mitään sinipaitojakaan vastaan ole.
Kun Agüeron Manchester City -paita, myös Lontoosta. Tämän eteen näin ehdottomasti eniten vaivaa, kolusin suurinpiirtein koko Lontoon läpi etsiessäni tällaista. Lopulta löysin etsimäni juna-aseman matkamuistokaupasta lähtöpäivänä. Ainoa kappale, juuri oikeaa kokoa. Hintaa tällä oli suurin piirtein 20 puntaa. Ei kovin laadukas, mutta ei sieltä huonoimmastakaan päästä.
Ja sitten päästäänkin uusimpiin hankintoihin. Cristiano Ronaldon maajoukkuepaita, ostettu Portugalista tietenkin. Vaikka Ronaldo ei kuulukaan ykkössuosikkeihini, niin halusin joka tapauksessa fiilistellä EM-kisoja Portugalinkin väreissä. Olin tämä päällä katsomassa yhden pelin portugalilaisen pikkukylän sporttipubissa, ja pakko myöntää että kokemus oli äärimmäisen hauska. Koko baari oli täynnä kovaan ääneen huutavia portugalilaispappoja, ja tuoleja viskeltiin ympäriinsä tuli maali sitten omille tai vastustajille. Maksoin tästä 12 euroa, ihan kohtuullinen hinta näin huonolaatuisesta paidasta.
Tämäkin on itse asiassa Portugalista ostettu, hintaa oli myös 12 euroa. Tehokäyttöön paita joutui kuitenkin vasta viikkoa myöhemmin Espanjan puolella, mm. aivan ihanassa rantabaarissa Espanja-Ranska -pelin kisakatsomossa. En tule ikinä unohtamaan sitä fiilistä mikä syntyi kun Xabin toinen maali sinetöi semifinaalipaikan. Tuntui että koko Espanja räjähti, ihmiset (minä mukaanlukien) hoilasivat "Yo soy españolia" aivan hurmiossa ja kaikki oli yhtä punakeltaista sekamelskaa. ♥ Vaikka Villa ei näissä kisoissa pelannutkaan ja seiskapaita oli varattu Pedrolle, oli mun mielestä silti ihan mukavaa osoittaa omat henkilökohtaiset "parane pian"-toivotukseni Davidille pitämällä paitaa. Villa on kuitenkin se ainoa ja oikea seiska.
Siinä olikin koko tämänhetkinen kokoelmani, ja lisää olisi tarkoitus hankkia aina kun kiva paita sattuu kohdalle. Tällä hetkellä toivelistalla ovat ainakin Xabi Alonson Real Madrid -paita, jota yritin huonolla menestyksellä löytää Madridista, Cescin Arsenal-paita, jota etsin jo syyslomalla Lontoosta ihan yhtä surkein tuloksin, sekä Messin maajoukkuepaita. Olisi myös mukava saada lisää Espanjan maajoukkueen paitoja, mm. Cescin ja Ikerin.
Eihän viime postauksesta olekaan kuin, öh, kolme kuukautta aikaa?
"Duermo poco, sueño mucho" on ollut ihan tarkoituksella tauolla, inspiraatio ei ole vain yksinkertaisesti riittänyt. Jotenkin tuntuu että mulla ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, tai jos on niin liian henkilökohtaista tänne laitettavaksi. En tykkää itse lukea mitään "joo siis tänää heräsin kello 10.38 ja sit totanoi olin kavereittenkaa shoppailees ja sit käytii mummol ja sitte menin mäkkii ja.." Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Päivittelen nykyään enemmän Twitteriä, sinne tulee vähän tuonkaltaista sepustusta, tapahtumien kommentointia ja Instagramin kautta kuvia. Ja kamalia retweet-huorauksia joista en ole kovin ylpeä. (Mutta hei, ne toimii! Sain kerran maininnan Ray William Johnsonilta, ja Instagramissa vaihdoin pari sanaa Carlota Fàbregasin kanssa. Joka on muuten tyyli- ja lifestyleikonini, suosittelen seuraamaan Carlotaa Twitterissä ♥)
Tämäkin inspiraatio iski vain ja ainoastaan siitä syystä että on ihan turkasen kuuma ja mun pitäisi olla siivoamassa huonetta. Meripäivät (= koko Kotka heiluu kännissä satama-alueella ja puistoissa torstaista perjantaihin) on selvitty kunnialla ja ylihuomenna koittaa lähtö aamubussilla kohti Ahvenanmaata. Alkukesänhän vietinkin Espanjan ja Portugalin lämmössä, ja matkasta on tulossa vielä ihan ikioma postauksensa. Se oli jotain aivan liian ihanaa mahtuakseen samaan kirjoitukseen muiden kuulumisten kanssa.
Kesäkuun loppu ja melkein koko heinäkuu meni kristillisissä merkeissä seurakunnan saarivaellusleirillä ja riparilla isosena. Riparista saan viimeistään kuun puolivälissä satasen, jolla olisi tarkoitus ostaa mm. tämä ja tämä.
Ai niin! Viimeisin kuva jonka olen täällä julkaissut taitaa olla joulukuulta (?) ja on varmaan ihan kohtuullista kertoa minkä näköisenä elelen nykyään. Huomatkaa loistava Instagram-laatu...
Mutta joko tänään, huomenna tai parin viikon päästä kirjoittelen vielä pienen matkahehkutuksen. Aurinkoista loppukesää!
Huhhuh, tekaisinpa kotona lössäillessä lauluvideon. En olis ikinä ittestäni uskonut. Kommentit ovat aina enemmän kuin toivottuja! Laatu vähän harmittaa, puhelin ei ole maailman paras äänityslaite. Ja epäpuhtaus. Ja kaikki muu kakka valivalivali. Mutta hei, pitemmittä puheitta: nauttikaa videosta ja hyvää viikonloppua!
♥
Pitkäaikainen haaveeni toteutui viime lauantaina, kun pääsin vihdoin ja viimein katsomaan Helsingin Kaupunginteatterin Katri Helena -musikaalin. Mun ja Nooran on ollut tarkoitus käydä katsomassa se jo viime syksystä lähtien, mutta 50€ per lippu on niin törkeää kiskontaa, ettei ole ollut varaa. Nyt saatiin kuitenkin sattumalta henkilökuntaliput ja vielä kaiken lisäksi kyyti kotiin, eikä reissuun mennyt kun pelkkä menolipun hinta. Plus tietysti shoppailut mutta niistä ei puhuta.
Esitys oli aivan upea, ja ihana Sanna Majuri teki hienon roolityön nimiosassa. Itkin ja nauroin koko esityksen ajan, välillä käsikirjoituksen takia ja välillä ihan muuten vaan. Tästä linkistä löytyy kuvia Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta, suosittelen näytelmää ehdottomasti kaikille! Oltiin kotona Kotkassa joskus vähän ennen puoltayötä, ja paluumatka oli hyvin jees vaikka vähän väsyttikin. Koko matka meni fiilistellessä musikaalibiisejä autoradiosta; Jesus Christ Superstar, Wicked, Rebecca... ♥
Helsingin-reissu johti myös osaltaan yhteen toiseen asiaan. Taidan sittenkin jäädä Kotkaan lukioon. Juu tiedän että olen kamalan päättämätön, mutta kun aloin ajattelemaan, että Espooseen muuttaessani joutuisin jättämään oboensoiton ja musiikkiopiston laulutunnit, sain niin hirveän itkuparkukohtauksen että muutin mieleni. Tuntuisi väärältä jättää ammattioboistin ura kokonaan pois vaihtoehdoista, musiikki on kuitenkin aina ollut niin tärkeä osa mua, etten tiedä osaisinko elää ilman musiikkiopistoa ja konsertteja. Suunnitelmissa olisi siis näillä näkymin Lyseon tai Karhulan lukio (jos mua enää hyväksytään kumpaankaan) ja oboetutkintojen suorittaminen 3/3:n asti. Jotenkin mulla on kuitenkin tosi helpottunut olo tän päätöksen jälkeen, vaikka vähän tuntuukin luovuttamiselta. No, lukion jälkeen ehtii kyllä vielä.
Seuraavan postauksen yritän tehdä enemmänkin kuvien pohjalta, varsinkin viimeaikaisista shoppailuista olisi tarkoitus kertoilla enemmänkin. Näkemisiin!
Se on täällä taas, kevät nimittäin. Ja kevään mukana kaikki ihanat uudet vaatteet, kengät ja asusteet. Listaanpa tähän muutaman seikan joihin olen kiinnittänyt huomiota vaatekaupoissa, lehdissä ja livenä.
Preppy chic
Voi kyllä! Kouluhameet, villatakit ja rusetit ovat jotain mistä en vaan voi saada tarpeekseni.
Kaulukset
Kaulukset kuuluvat periaatteessa myös preppy chic- otsikon alle, mutta pakko laittaa niistä vielä erityismaininta. Korkeakauluksiset paidat eivät ole ihan ykkösenä hankintalistallani, mutta ovathan ne kieltämättä tosi viehättäviä.
Kynsitaide
Kynsien pureskelu kuuluu paheisiini, joten taidokkaasti lakatuista, pitkistä ja vahvoista kynsistä on turha haaveilla. Onneksi upeasta kynsitaiteesta voi nauttia kuvien välityksellä!
Kiilakorot
Kiilakorkoja näkee tänä keväänä kaikkialla talvikengistä sandaaleihin. Wedget jakavat mielipiteitä puoleen ja toiseen, ja itse olen aivan ihastunut varsinkin mustiin mokkawedgeihin. Tsiigailin sellaisia neljälläkympillä Ellokselta, pitäisi kai ostaa kevättä ja ensi syksyä varten. Laskeskelin tässä että yhdeksän sentin korot lisättynä pituuteeni tekisi sellaiset 175cm. Hurr!
Värit
No jaa. Värikkäät, jopa vähän halvan näköiset vaatteet (kuten H&M:n melkein koko tämänhetkinen mallisto) eivät kuulu ykkössuosikkeihini, tykkään enemmän luonnollisista ja pastelliväreistä. Mutta makunsa kullakin.
Hapsut
Inkkarityyliä näkyy jälleen kerran katukuvassa. Varsinkin laukuissa ja lyhyiden paitojen helmassa hapsut ovat mielestäni hyvin jees.
No onpas nyt tosi fashionista olo tämän postauksen jälkeen. Minkäs sitä vaatekuumeelleen voi. Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa uutta rakkauttani, Samsung Galaxy S plussaa ♥ Kuvaa en tähän hätään saanut sillä puhelimeni on kamerani. Ainoa huono puoli minkä olen löytänyt taitaa olla melkoisen lyhyt akunkesto, elikkä puhelin vaatii lataamista joka yö. Muuten rakkaani on kyllä aika täydellinen ♥
En juuri nyt löydä sanoja kuvaamaan tunteitani tämän ilouutisen jälkeen. Liikutuin kyyneliin. Watch out haters, el Niño is back!
En edes kehtaa näyttää naamaani täällä näin pitkän (tasan kuukauden btw) päivitystauon jälkeen, varsinkin kun järkeviä postauksia saatte odotella vielä pitkään. En ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan sanaakaan kouluhommien takia, eikä tilanne näytä paranevan vähään aikaan.
Päätin vihdoinkin alkaa venyttää oikean korvan reikää, nyt on ensikoruna kaverilta saatu 2mm puikko. Joku 8mm voisi olla aika jees, olen aina haaveillut 8-10mm mustasta timanttitunnelista. Ah ♥
Kuten tarkkasilmäisimmät ovat ehkä saattaneet vasemman alalaidan Twitter-boksista huomata, mammuttimainen päivitystauko ei suinkaan johtunut omasta laiskuudestani vaan siitä että kone oli korjauksessa useamman viikon. No, mikäs siinä, onhan se ihan hyvä kokeilla irrottautua datailemisesta hetkeksi, mutta täytyy sanoa ettei tämä ajankohta ollut se kaikkein paras. Kaikki on tällä hetkellä aika sekaisin, joten ehkäisen tämän päivityksen venymistä epäinhimillisiin mittoihin listaamalla tähän muutaman asian bloggaustaukoni ajalta. Silvuplee.
-Varasin mulle ja Uosulle liput Suomi-Ranska MM-karsintapeliin 7.9.2012 -Suunnittelen ukulelen ostamista -Pääsen katsomaan Suomi-Espanja -matsia 6.9.2013 - can't believe it yet -Haen joka tapauksessa ykkösvaihtoehtona Kallion lukioon -Äitipuoleni muuttaa lasten kanssa Espooseen, ja pääsen sinne asumaan ensi syksynä -Isostelin parilla mahtavalla seurakunnan leirillä (ja olin ekaa kertaa toteuttamassa pikkusille iltaohjelmaa, yay) -Hiustenpidennysten hankkiminen siirtyy parilla kuukaudella rahanpuutteen takia -Valmistin argentiinalaista herkkua dulce de lecheä (joka on btw Messin lempijälkiruoka) -Puss in Boots 3D = ♥ -Asdfg niin paljon kaikkea muuta mitä en muista tai jaksa luetella
Ja lähitulevaisuus näyttää öbaut tältä:
-Huomenna töitä, huoneensiivousta, kokeisiin lukemista ja laskiaispullia -Maanantaina venäjänkoe ja tavallista harrastuskiirettä -Keskiviikkona stand upia (pitkäaikainen suosikkini Pirjo Heikkilä) ja improa teatterilla -Perjantaina hiihtoloma ja lähtö Ahvenanmaalle -5.3. YHTEISHAKU APUA +Jokapäiväistä sähläystä, pieniä mukavia juttuja ja paljonpaljon stressiä
Ja comebackini loppuhuipennuksena vielä kuva viime kesältä. Melko kamala kuvakulma ja laatu on mitä on, mutta tärkeintä onkinsuunnaton tunnearvo.
Vaalit! Eka kierros meni lopulta ihan totaalisen nappiin. Jännitin eilisiltana niin paljon että olin vähällä juosta seinästä läpi jo useamman kerran ja tunteet olivat pinnassa Haaviston saavuttaessa Väyrystä. Parhaat ehdokkaat pääsivät tokalle kierrokselle, eikä mua todellakaan haittaisi vaikka Niinistö lopulta voittaisikin. Tokalle kierrokselle pääsy oli jo jotain niin hienoa että. Nyt kaikki kampanjoimaan - ja mikä tärkeintä, äänestämään - Haaviston puolesta! Tämä video kuvaa aika hyvin eilisiä reaktioitani:
Sain tietää tänään pääseväni heinäkuussa riparille isoseksi! Isospassissani ei ole ainuttakaan leimaa, mutta olen kai niin symppis tapaus että ohjaajien oli pakko päästää mut leirille säälistä. Käytiin Nooran kanssa juhlistamassa asiaa monsteripizzojen äärellä ja kierreltiin hetki vaatekaupoilla. Vilaan on ilmestynyt aivan kuolattavan ihana sailorihenkinen kevätmallisto, saa nähdä ilmestyykö vaatekaappiini pian eräs tummansininen jakku ♥
Sportiassakin tuli käytyä, ja nappasin kuvan noista Pukin pelipaidoista. Ette arvaakaan kuinka ylpeä olen siitä että tämä kotikaupunkini oma poika, kaverini naapuri, pelaa nykyään Schalkessa sellaisten nimien kanssa kuin Klaas-Jan Huntelaar. Olen Pukin nähnytkin kerran livenä, voitte vain kuvitella minkälaisen hysteerisen fanityttökohtauksen sain.
Nyt siirrytään ultimaattisesta hypetyksestä astetta tyhmempiin asioihin.
Rakas kuvanmuokkausohjelmani Picnik ollaan lopettamassa huhtikuussa. Elämäni on melkolailla ohi, yyh. Pitäisi löytää joku vastaavanlainen maksuton ohjelma mahdollisimman pian. R.I.P Picnik.
Kävin viikonloppuna tutustumassa Kallion ilmaisutaidon lukioon, ja täytyy sanoa että petyin suunnattomasti. Rakennus oli tunkkaisen oloinen ja ilmapiiri jotenkin tosi tekotaiteellinen. Hankalahan mun on mitään sanoa yhden aamupäivän perusteella, mutta jotenkin olin kai odottanut lukiosta jotain suurenmoista palatsia. Huoh. Olen googlaillut eri lukioita ahkerasti, ja tällä hetkellä mielenkiinto suuntautuu aika lailla Kallio-Alppila-Töölön yhteiskoulu -linjalle. Olen ihan sekaisin koko lukiojutun kanssa, luojan kiitos opomme tuli takaisin sairaslomalta ja sain sovittua uuden ohjausajan.
Leijonahammasharja! Bongasin tuon kaupan hyllyltä ja pakkohan se oli ostaa vaikken mikään lätkäfani varsinaisesti olekaan. Ihanaa Leijonat ihanaa!
Selailin tässä vanhoja lomakuvia tietokoneen syövereistä. Virne oli aika leveä katsoessa joitakin kuvia. "Olenko mä oikeasti näyttänyt tuolta?" Näköjään olin pienempänä vielä epäkuvauksellisempi kuin nykyään... Tämä otos on Italiasta kesältä 2009. Eikä tämä ole todellakaan edes pahimmasta päästä. Kun saan joskus siirrettyä kummin koneelta viime kesän kuvat, voisin vaikkapa väsäillä jonkinlaisen lomakuvapostauksen vuosilta 2008-2011. Selailin ne tässä muutama viikko sitten läpi ja harmittelin ettei musta ole yhtään edustavaa kuvaa Camp Noulta. Itse areenasta on sentään pari kuvaa muistona. Enpä viime kesänä olisi arvannut kuinka paljon arvostaisin puolen vuoden päästä tuota hieman väkipakolla tehtyä tutustumiskäyntiä.
Flunssa alkaa olla jo selätetty, kohta lähden pikaisesti kaupungille viemään isoshakemuksen. Huomenna sitten nokka kohti Helsinkiä Kallion lukion tutustumispäivään!
Anygays, halusin vaan jakaa tämän videon kanssanne. On se ihmeellistä miten iloiseksi ihminen voi tulla katseltuaan kuudentoista sekunnin videopätkän kuntopyöräilevästä miehestä. Ánimo Villa! ♥
Kärvistelen kotona flunssan kourissa. Musta alkaa vähitellen tuntua että joskus kun sattuu sellainen viikko että tekemistä on aivan liikaa, kroppani reagoi ylikuormittumiseen jollakin taudilla. Tarkoitukseni oli alunperin tehdä tästä se vaatepostaus josta puhuin, mutta nukuin melkein koko päivän ja nyt on aivan liian pimeää kuvien ottamiselle. Mulla ei ole hajuakaan mistä kirjoittaisin.
El Clásico! En ole varma saanko/jaksanko katsoa sitä loppuun asti kun lähetysajankohta on niin kamalan myöhäinen. Kuulin että Pintoa on kaavailtu maalille tänään, mikä ei ole ollenkaan mukavaa. Toivottavasti herra kakkosmaalivahti on tehtäviensä tasalla ja luottamuksen arvoinen, en millään viitsisi katsella vastapuolen maalijuhlia.
Usch, tuon kuvan takia muistin että ylihuomenna on matikankoe. En todellakaan jaksaisi avata kirjaa.
Ajattelin hiippailla jossain vaiheessa tuohon parin korttelin päähän Eeville kysymään läksyjä ja tsekkaamaan sen uuden tatuoinnin. Lupasin että jos Eevi kestää kivun niin menen ottamaan itsekin joskus jonkun kuvan ihooni. Olen haaveillut pitkään pienistä enkelinsiivistä yläselässä. Löysin internetin syövereistä barcelonalaisen tatuointistudion, jossa mm. Cesc Fábregas ja Carles Puyol ovat hankkineet tatuointinsa. Kuva saisi ihan uudenlaista tunnearvoa kun sen kävisi ottamassa tuolla. Olen suunnitellut lähteväni lukion jälkeen joko reilaamaan tai au pairiksi Espanjan suunnalle, jolloin tuohon tarjoutuisi hyvä tilaisuus. Jotakin tämän kuvan kaltaista ajattelin:
Olin lähdössä puoli yhdeksäksi töihin, mutta sainkin viestin että vauvauinnit on peruttu. No, ehdin jo meikata ja laittaa piilarit päähän enkä voinut mennä takaisin nukkumaan, joten päätin kirjoittaa lyhyen postauksen. Päivitystahti on ollut vähän turhankin hidas viime aikoina.
Selailin internetin ihmeellisiä syövereitä ja löysin tämän linkin. Joku oli käynyt mainostamassa blogiani Suomi24n palstalla. Ette arvaakaan kuinka leveästi olen hymyillyt koko aamun! Kiitos tuhannesti kehuista sinä joka kirjoitit tuon ♥ En ole hirveästi viitsinyt mainostella tätä, kirjoitan enemmäkin itseni ja kavereiden iloksi kuin suuria lukijamääriä kosiskellen, mutta ainahan tuollaiset kehut kelpaavat!
Ah, aurinkolasit ♥ Tajusin juuri että nyt kun sain vihdoinkin piilolinssit, voin ostaa niin monet rihkamalasit kuin haluan! Aina ennen mun on ollut pakko käyttää vain yhtä, rumaa aurinkolasiparia, sillä lasit vahvuuksilla ovat niin kalliit. Täältä tullaan kesä ja tuhannet aurinkolasit!
Olen jättänyt blogini muotiosuuden vähän vähemmälle kuin mitä oli tarkoitus, vaatteet ja esteettinen kauneus näyttelevät elämässäni kuitenkin melko suurta osaa. Tässä on muutama minua inspiroiva vaatekuva, silvuplee:
En omista ketään erikoista tyyli-ikonia enkä seuraa muotia kovinkaan tarkasti. Silmääni miellyttävät eniten tyttömäiset ja hempeät pastellisävyt sekä luonnolliset ruskea ja harmaa. Pidän siitä että vaatteissa on joku juju joka tekee siitä mielenkiintoisen. Suurimman osan vaatteistani ostan H&M:ltä (koska Kotka on rupuinen pikkukaupunki), muihin lempikauppoihini kuuluu Pull&Bear ja Gina Tricot. Pull&Bearin olen bongannut nyt jo Espanjasta, Italiasta ja Lontoosta. Pitäisi kai joku päivä ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jonkunlainen vaatepostaus. Sitä odotellessa.
Omistan loppupostauksen inhokkijalkapalloilijalleni Cristiano Ronaldolle. Jaa että miksikö? Erittäin hyvä kysymys. Tajuttuani matkustavani ensi kesänä futiksen EM-kisojen aikaan Portugaliin päätin yrittää herätellä sisäistä Ronaldo-faniani tuijottelemalla miehen kuvia siedätyshoitona. Puistattavaa. Anygays, tässä teille sliipattua ja omahyväistä mieskauneutta.
Keksin viime tingassa tukioppilasvälkälle tekemistä meidän pikkusille, ja vielä ensi perjantain kiusaamisaiheeseen liittyen! Olkaa ylpeitä. Tarkoituksena oli siis kirjoittaa jokaisen oppilaan ja tukarin paperiin jotain hyvää kyseisestä henkilöstä. Mun paperista tuli tämännäköinen:
Ihan perus "kivaa ja mukavaa" löytyy jonkun verran ja se on ihan ymmärrettävääkin, mutta eniten mieltä lämmitti "osaa keksiä aina jotakin", "kaunis", "ihana" ja "kiva nauru". Kiitos teille jotka nuo kirjoititte, olette söpöjä ♥
Kävin salilla kokeilemassa uutta lajia Sh'bamia, ja koukutuin heti. Meininki oli samantapainen kuin zumbassa, mutta liikkeet modernimpia ja kekseliäämpiä. Ohjaajakin oli sattumalta ehdoton lempparini ja kaikenlisäksi aulassa tarjottiin lähtiäisiksi vaahtokarkkeja. Vaahtokarkit, nuo elämän piristysruiskeet! Kamalaa hehkutusta koko postaus, mutta kaikki on vaan tänään mennyt niin putkeen että ah! Bilsankoekin meni vähään lukemiseen suhteutettuna epäluonnollisen hyvin.
Mitäs muuta ihanaa vielä? Noh, menin tänään pankkiautomaatille tsekkaamaan montako kolikkoa tililläni kolisee, ja leukani meinasi tippua maahan kun näin saldon. 160euroa. "Mistä näitä senttejä oikein tulee?" Oopperakuorossakin kävin pitkästä aikaa kiljumassa, ja selvisi että ohjaaja tekee meille taas koreografian niin kuin viime vuonnakin. It's gonna be effin awesome!
Tango 2012, EM-kisojen virallinen kisapallo. Kahdentoista euron pienoisreplica. Himottais himottais, mutta olen yrittänyt vähentää tyhmiä heräteostoksia, varsinkin kun ajatukset ovat yhä uudessa kamerassa. Jos säästäisin kaikki palkat ja kuukausirahat, olisi mulla laskelmieni mukaan toukokuun lopussa koossa semmoset 650e, joista saisin repäistyä nelisensataa euroa kunnon järjestelmäkameraan. Toisaalta mua houkuttelee järkkäreiden huikea kuvanlaatu, mutta toisaalta taas vieroksun sellaisen puolen kilon kameramötikän raahaamista ympäriinsä. Joku kompakti digikamera järkkärin kennolla ja ominaisuuksilla olisi melko brilliant, sellaisia ei vaan tahdo löytyä mistään.
Ja pakkohan mun on tähän vielä futisasiaa tunkea. Ballon d'Or 2011 goes to Lionel Messi, kolmantena vuonna peräkkäin. Vilpittömät onnitteluni, kyllähän Leo sen ansaitsi, vaikka en kylläkään näe mitään järkeä antaa sitä kolmea vuotta samalle henkilölle. Ja palkinnon omistaminen Xaville oli kunnioitettava teko. Liikutuin niin perkeleesti.
Vuoden ensimmäinen viikko on mennyt aika chillisti. Juhlistettiín Chrisun kanssa ylimääräistä vapaapäivää pitämällä eilen leffailta äitin ollessa illan ja yön poissa myöhästyneiden pikkujoulujen takia. Kokkailtiin kanasalaattia ja käytiin noutamassa mäkkäristä teamboxi nugetteja. Valittiin leffoja videovuokraamossa varmaan ikuisuus, mutta lopulta kaksi futishullua päätyi tämännäköiseen valintaan:
Jalkapallohenkinen nimi kiinnitti huomioni ekan leffan kannessa, ja kun tuohon löytyi vielä Real Madridiin sijoittuva kakkososakin jonka takakannessa luki nimet Iker Casillas ja David Beckham, valinta oli aika ilmiselvä. Ensimmäinen elokuvahan kertoo siis köyhän, meksikolaistaustaisen pojan tiestä Englannin jalkapallokentille. Rakastin leffan tunnelmaa ja toteutusta, oikea jalkapallomaailma oli yhdistetty hienosti fiktiiviseen tarinaan. Kakkososaa emme vielä ehtineet katsoa loppuun asti, mutta se vaikutti vielä isommin ja paremmin tehdyltä kuin ykkönen. Oikeat tähtipelaajat toivat leffoihin oman mausteensa, alakerran naapurit eivät tainneet nukkua viime yönä kun kiljuimme fanityttökohtauksien kourissa joka kerta kun Iker, Becks, Sese tai joku muu ilmestyi ruutuun.
Mainitsin kai jo aikaisemmin oman kantani presidentinvaaleissa, mutta toistanpa itseäni. Oma mielipiteenihän ei tietysti mihinkään vaikuta kun ikä ei riitä, mutta vaalikamppailua on joka tapauksessa ollut mielenkiintoista seurata. Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto oli keskiviikkona kotikaupungissani puhumassa avoimessa yleisötilaisuudessa, ja päätin silkkaa uteliaisuuttani käydä kuuntelemassa sen mielipiteitä. Keskustelu yleisötilaisuudessa vahvisti mielipidettäni Haaviston sopivuudesta presidentiksi entisestään. Se sattui vielä istumaan kanssamme samaan pöytään mun ja kaverini kanssa, ja vaihdoimme pari sanaa. Vaikutti tosi mukavalta ja rennolta kaverilta.
Sain tiistaina vihdoin piilolinssit, ja olen harjoitellut koko viikon niiden käyttöä. Onhan se edelleen vähän häiritsevää tunkea muovinpalasia silmiin, mutta jo parin päivän räpeltämisellä homma alkaa rutinoitua. Maanantaina olisi tarkoitus laittaa linssit ekaa kertaa kouluun. Hauskaa nähdä ihmisten reaktiot, moni kavereistani ei ole nähnyt mua ilman laseja melkeinpä kertaakaan. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia vielä clip on -hiustenpidennykset. Olen niin monta vuotta ollut tummahiuksinen rillipää, että tämän kuvan kaltainen vaalea barbi-look olisi ihanaa vaihtelua.
Mun tulevaisuudensuunnitelmiin on muuten näillä näkymin tulossa ehkä mukavia muutoksia! Isä on suunnitellut muuttavansa perheineen Ahvenanmaalta pääkaupunkiseudulle jos vain sopiva asunto ja töitä löytyy. Tämähän tarkoittaisi tietysti sitä, että mun eläminen ja asuminen kolmena seuraavana vuonna helpottuisi suunnattomasti jos mahtuisin asumaan pikkusisarusten keskelle. Kaikki on kuitenkin vielä ihan auki, mutta nyt on tällainenkin mahdollisuus olemassa. Lukion jälkeen olen harkinnut välivuoden pitämistä ulkomailla vaikka au pairina, mutta se on vielä niin tolkuttoman kaukana, etten jaksa vielä stressata sellaisesta. Täytyy katsoa mihin elämä kuljettaa.
Espanja ja Portugali. Ensi kesän matkakohteeni EM-kisojen aikoihin. Huolestuttaa jo etukäteen miten selviän Portugalissa niiden kaikkien Ronaldo-fanien keskellä. Luojan kiitos nämä kaksi maata eivät sentään pelaa samassa lohkossa, voin jo kuvitella itseni kiljumassa ainoana Espanjan kannattajana keskellä portugalilaisia. Luultavasti kuljen siellä joka tapauksessa provosoivasti Espanjan maajoukkueen pelipaita päällä ja aiheutan jonkinlaisen mellakan. Ei hassumpi ajatus, tosin en ehkä välttämättä haluaisi saada mustaa silmää joka toinen päivä. Vamos España!
Mitä teit vuonna 2011 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin? -Kävin Lontoossa ja Espanjassa, aloin tosissani fanittaa jalkapalloa. Menin töihin. Piditkö uudenvuoden lupauksesi? -En muistaakseni luvannut mitään.
Synnyttikö kukaan läheisesi? -Ei tietääkseni? Kuoliko kukaan läheisesi? -Ei, onneksi.
Missä maissa kävit? -Espanja, Ruotsi, Ranska, Itävallan ja Saksan lentokentät.
Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? -Enemmän unelmien toteutumista ja uskomattomia tapahtumia. Paras ystävä ja oma kulta olisivat myös toivelistan kärjessä.
Vuoden suurin saavutuksesi? -Mitäs tähän voisi sanoa? Salikortti ja salilla käyminen, hyviä numeroita koulussa. Ihan perussettiä.
...ja suurin epäonnistumisesi? -Uh. Viime kevät ihan kokonaisuudessaan. Never again.
Kärsitkö vammoista? -Jotain venähdyksiä ja revähdyksiä, eipä mitään suurempaa jos fyysisesti puhutaan. Henkisistä en sano mitään.
Paras asia jonka ostit? -Puhelin! Eiku äiti osti. No sanotaan että liput Hurtsin keikalle ja Hyvinkään Meripäiville, niistä tapahtumista jäi upeita muistoja. Kenen käyttäytyminen ansaitsisi kiitosta? -No ei ainakaan mun. Sanotaan että Nooran ♥
Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? -Parin kaverin/entisen kaverin.
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? -Vaatteisiin.
Mistä innoistuit eniten? -Pakko sanoa että futis ♥
Mikä albumi/kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2011? -Ei tämmöistä voi sanoa, musamakukin on vaihdellut ihan laidasta laitaan! Alkuvuodesta muistuu jotain Ismo Alankoa, kevättä kuvaa aika hyvin Nomy ja Bring me the horizon, kesällä Reggaerekkailtiin ihan urakalla, Raappana ja Jukka Poikakin tulivat tutuiksi kuulokkeissani. Loppuvuodesta olen kuunnellut Hurtsia, David Guettaa ja aika paljon listapoppia.
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna oletko onnellisempi vai surullisempi? -No tällä hetkellä on mieli niin älyttömän maassa, että ehdottomasti surullisempi. Mutta toisaalta nyt on jo 2012, eli otan vapauden muotoilla lauseen niin että olinko surullisempi vuonna 2011 vai 2010, niin kyllä se 2011 vuosi oli melko masentava.
..lihavampi vai laihempi? -Lihavampi. Valitettavasti.
..Rikkaampi vai köyhempi? - Rikkaampi luullakseni.
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? -En tiedä, en oikeasti tiedä. Lukevani kokeisiin?
...entä vähemmän -Itkeväni.
Miten vietit joulun? -Ahvenanmaalla aika tylsissä merkeissä. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? -Vain yhden? Voi kuule, keksin jo heti kymmeniä pieleen menneitä hetkiä... Mutta kyllä se taitaisi olla jotain siihen erääseen nimeltämainitsettomaan herraan liittyen.
Rakastuitko vuonna 2011 -Jep.
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? -Nolla. Ei yhtään. None. 0. Zero.
Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? -Blue Bloods.
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? -Äitiä.
Mikä oli paras lukemasi kirja? -Täytyy myöntää, että luin viime vuonna kamalan vähän kirjoja.
..musiikillinen löytö? - Hurts. Queenin löysin uudelleen.
Mitä halusit ja sait? - Uusi puhelin namnam. Ja sähköpiano, elämäni suuri rakkaus ♥
Mitä halusit muttet saanut? - Matka Madridiin ja hiustenpidennykset. Tosta Madrid-jutusta selostan tarkemmin kohta.
Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? -Likainen Pommi.
Mitä teit syntymäpäivänäsi? -Syötiin Amarillossa Eevin ja Vilman kanssa. En ole kyllä ihan varma oliko se oikea syntymäpäiväni? No mutta anyways, noin niitä vietin.
Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta paljon tyydyttävämmän? - Jos erästä ihmistä ei olisi olemassa. Tai kahta erästä ihmistä.
Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2011? -Huh huh. Kevättalvella hyvin synkkä, mutta kesästä lähtien tyylini on alkanut kehittyä yhteen suuntaan, jonka luulen olevani vihdoin "se oikea".
Mikä sai sinut pysymään järjissäsi? -Unelmat.
Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten? -Lionel Messi.
Mikä poliittinen puheenaihe säväytti eniten? -Vaalit kai. Ja onhan näitä muitakin; Kreikka-jutut, Nato ja sellaiset. Mulla on joku pakkomielle muodostaa kaikesta aina oma mielipide, vaikka poliittisilla mielipiteilläni ei olekaan vielä kahteen ja puoleen vuoteen minkäänsuuntaista merkitystä.
Ketä kaipasit? -Enpä kai hirveästi ketään. Välillä jotain kavereita.
Paras uusi tuttavuus? -Henna, Jane, muut kaverit. Ja Uosu! Vaikka olenkin tuntenut sen jo seiskasta asti, tänä vuonna siitä on tullut ehdottomasti yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä ♥ Elämänohje, jonka opit vuonna 2011? -Ekana tulee mieleen yksi Viivi ja Wagner -sarjis jonka olen kiinnittänyt kaapinoveenikin. Keskustelu menee jotenkin näin:
Viivi: "Mitäs kirjoitat?" Wagner: "Listaa asioista jotka haluan tehdä ennen kuin kuolen." Viivi: "Mitä siinä lukee? Syödä pitsaa, juoda kaljaa... Mutta sinähän olet tehnyt nuo jo!" Wagner: "Haluan tehdä vain asioita joista pidän."
Taidan löytää elämänohjeita ja viisauksia vähän oudoista asioita, mutta tuo vaan jotenkin iski muhun ihan täysillä, ja muutti maailmankatsomustani vähän realistisemmaksi. Ei aina tarvitse kurotella tähtiin, tärkeintä elämässä on kuitenkin ne pienet mukavat asiat jotka tekevät siitä elämisen arvoista.
***
Noh, siinäpä jotenkin summattuna vuosi 2011. Kuten sanoin, uusi vuosi ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kymmenisen minuuttia keskiyön jälkeen äiti kertoi mulle kivan uudenvuodenyllätyksen, en pääsekään kesällä Madridiin. Espanjaan kyllä, mutta en Madridiin. Täytyy sanoa että nyt tuntuu aika helvetin pahalta. Olen niin pitkään unelmoinut siitä matkasta, siitä kaupungista, EM-kisojen juhlimisesta... No, täytyy vaan olla luovuttamatta ja alkaa säästää rahaa kahden ja puolen vuoden päähän, jos vaikka silloin pääsisin juhlimaan Espanjan MM-voittoa? Toivossa on hyvä elää.
Mutta tervetuloa nyt joka tapauksessa vuosi 2012, toivottavasti sulla on paljon annettavaa!
