There was a time when I didn't mind living the life of others

Vuoden ensimmäinen viikko on mennyt aika chillisti. Juhlistettiín Chrisun kanssa ylimääräistä vapaapäivää pitämällä eilen leffailta äitin ollessa illan ja yön poissa myöhästyneiden pikkujoulujen takia. Kokkailtiin kanasalaattia ja käytiin noutamassa mäkkäristä teamboxi nugetteja. Valittiin leffoja videovuokraamossa varmaan ikuisuus, mutta lopulta kaksi futishullua päätyi tämännäköiseen valintaan:

Jalkapallohenkinen nimi kiinnitti huomioni ekan leffan kannessa, ja kun tuohon löytyi vielä Real Madridiin sijoittuva kakkososakin jonka takakannessa luki nimet Iker Casillas ja David Beckham, valinta oli aika ilmiselvä. Ensimmäinen elokuvahan kertoo siis köyhän, meksikolaistaustaisen pojan tiestä Englannin jalkapallokentille. Rakastin leffan tunnelmaa ja toteutusta, oikea jalkapallomaailma oli yhdistetty hienosti fiktiiviseen tarinaan. Kakkososaa emme vielä ehtineet katsoa loppuun asti, mutta se vaikutti vielä isommin ja paremmin tehdyltä kuin ykkönen. Oikeat tähtipelaajat toivat leffoihin oman mausteensa, alakerran naapurit eivät tainneet nukkua viime yönä kun kiljuimme fanityttökohtauksien kourissa joka kerta kun Iker, Becks, Sese tai joku muu ilmestyi ruutuun.

Mainitsin kai jo aikaisemmin oman kantani presidentinvaaleissa, mutta toistanpa itseäni. Oma mielipiteenihän ei tietysti mihinkään vaikuta kun ikä ei riitä, mutta vaalikamppailua on joka tapauksessa ollut mielenkiintoista seurata. Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto oli keskiviikkona kotikaupungissani puhumassa avoimessa yleisötilaisuudessa, ja päätin silkkaa uteliaisuuttani käydä kuuntelemassa sen mielipiteitä. Keskustelu yleisötilaisuudessa vahvisti mielipidettäni Haaviston sopivuudesta presidentiksi entisestään. Se sattui vielä istumaan kanssamme samaan pöytään mun ja kaverini kanssa, ja vaihdoimme pari sanaa. Vaikutti tosi mukavalta ja rennolta kaverilta.

Sain tiistaina vihdoin piilolinssit, ja olen harjoitellut koko viikon niiden käyttöä. Onhan se edelleen vähän häiritsevää tunkea muovinpalasia silmiin, mutta jo parin päivän räpeltämisellä homma alkaa rutinoitua. Maanantaina olisi tarkoitus laittaa linssit ekaa kertaa kouluun. Hauskaa nähdä ihmisten reaktiot, moni kavereistani ei ole nähnyt mua ilman laseja melkeinpä kertaakaan. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia vielä clip on -hiustenpidennykset. Olen niin monta vuotta ollut tummahiuksinen rillipää, että tämän kuvan kaltainen vaalea barbi-look olisi ihanaa vaihtelua.

Mun tulevaisuudensuunnitelmiin on muuten näillä näkymin tulossa ehkä mukavia muutoksia! Isä on suunnitellut muuttavansa perheineen Ahvenanmaalta pääkaupunkiseudulle jos vain sopiva asunto ja töitä löytyy. Tämähän tarkoittaisi tietysti sitä, että mun eläminen ja asuminen kolmena seuraavana vuonna helpottuisi suunnattomasti jos mahtuisin asumaan pikkusisarusten keskelle. Kaikki on kuitenkin vielä ihan auki, mutta nyt on tällainenkin mahdollisuus olemassa. Lukion jälkeen olen harkinnut välivuoden pitämistä ulkomailla vaikka au pairina, mutta se on vielä niin tolkuttoman kaukana, etten jaksa vielä stressata sellaisesta. Täytyy katsoa mihin elämä kuljettaa.

Espanja ja Portugali. Ensi kesän matkakohteeni EM-kisojen aikoihin. Huolestuttaa jo etukäteen miten selviän Portugalissa niiden kaikkien Ronaldo-fanien keskellä. Luojan kiitos nämä kaksi maata eivät sentään pelaa samassa lohkossa, voin jo kuvitella itseni kiljumassa ainoana Espanjan kannattajana keskellä portugalilaisia. Luultavasti kuljen siellä joka tapauksessa provosoivasti Espanjan maajoukkueen pelipaita päällä ja aiheutan jonkinlaisen mellakan. Ei hassumpi ajatus, tosin en ehkä välttämättä haluaisi saada mustaa silmää joka toinen päivä. Vamos España!

-Cescy♥